comment 0

KEKKILÄN RUUKKUPORRAS (SISÄLTÄÄ ALEKOODIN)

hunajaista kekkila alekoodi hunajaista sisustusblogi sisustushunajaista kekkila alekoodi finnish design shop

 

Huomenta! Takana on yö päiväkodilla, vietimme lasten kanssa Halloweenia herkutellen ja seikkaillen taskulamppujen kanssa lähimaastossa. Ihana palata aurinkoiseen kotiin ja ottaa rennosti, kun ei ole mitään ihmeellisempää ohjelmaa.

Piti tulla vinkkaamaan teille Finnish Design Shopin alesta, koodilla FDSHUNAJAISTA2014 saat -20% alennuksen Kekkilän Viherseinästä, Taimihyllystä sekä Ruukkuportaasta.

Olimme näköjään molemmat Sukin kanssa valinneet kotiimme tuon Ruukkuportaan. Itse ihastuin siihen ajatukseen, että voin keväämmällä täyttää kodin yrtein, nyt porras toimii hyllynä lisääntyville viherkasveillemme. Pagodi-puusta on tullutkin jo blogihitti, eikä ihme, sillä kaunis se onkin!

Käykää kurkkaamassa Kekkilän tuotteet täältä, ja ihmeessä kannattaa tarttua aleen nyt, sillä kevättä kohti tässä mennään todella kovaa vauhtia. Ei uskoisi, että syksykin on vaihtumassa talveksi. Ruukkuportaan voi koristella vaikka hyasintein jouluksi. Tuoksua ja tunnelmaa kotiin helpolla. Vihersisustamisen ollessa tapetilla on ihanaa saada lisää tilaa kodin kasveille.

Kampanjakoodi on voimassa marraskuun eli 1.–30.11.2014. Tilatessasi saat kaupan päälle FDS:n Design Stories-lehden, ja yli 100 euron tilauksille maksuttoman toimituksen kotimaassa. Paketin voi myös tilata suoraan kotiovelle…onko helpompaa shoppailua olemassakaan kun on kyse isoista tuotteista. Ei siis tarvitse kaupasta raahata itse hiki hatussa. Ja tuosta lehdestä vielä sen verran, että ihana Kaisu on ottanut kuvia lehteen.

Nyt sohvalle lueskelemaan, sisustuslehtiä tietenkin! Toivottelen aurinkoista viikonloppua teille kaikille, ja ihanaa, että blogipohjan muutoksen myötä olette taas kommentoineet enemmän! (Taisi olla hyvä muutos.)

// Yhteistyössä Hunajaista, Kekkilä ja Finnish Design Shop

 

 

 

comments 6

TOIVEPOSTAUS: MITEN LÖYSIN BLOGIHARRASTUKSEN? + VINKKEJÄ BLOGGAAJALLE

tyopoyta tyopiste imac marimekko artek hunajaista blogi sisustus string

Pyysin tässä taannoin lukijoita heittämään postausehdotuksia, mitä haluaisitte kuulla tai nähdä. Aloitan siis tästä: Miten löysin blogiharrastuksen, mistä se lähti ja mille blogin kirjoittamisen aloittaminen tuntui.

Olen joskus täällä kertonut aiemminkin, miten aktiivinen olen ollut somessa jo vuosia. Minulle valokuvien jakaminen on ollut todella luontaista, ja jo ennen blogeja olin erittäin aktiivinen nostalgisessa Irc-Galleriassa.

Galtsussa kuvien lisäksi kirjoitin julkista päiväkirjaa, kertoilin elämästämme huumorilla höystetyin sanankääntein. Sellaista tavallista rakastuneen pariskunnan opiskelijaelämää Lahdessa ja myöhemmin Hämeenlinnassa. Vuosina 2004-2008 gallerian päiväkirja päivittyi ahkeraan, ja seuraajiankin oli ihan mukavasti muistaakseni. Pupulandian Jenni juuri taannoin kertoi muistavansa minut Galleriasta. Hauska juttu sekin!

Jutut sivusivat juhlimista, arjen havaintoja, ystäviä, ja omia fiiliksiä. Päiväkirjasta puuttui aluksi kuvat, mutta vähitellen niitäkin pystyi teksteihin lisäämään. Tässä vaiheessa blogin kirjoittaminen kävi ensimmäisen kerran mielessä.

Räppimamma-blogi syntyi 2008. Ensimmäinen postaus taisi kertoa hetkestä, minkä olin kokenut Villen tapaamista edeltävänä kesänä. Sitä miten istuin parvekeella yksinäisyyttä potien, ja miettien mielessäni, että olisiko minulle joku ihminen tuolla jossakin. Nämä tekstit piilotin sitten myöhemmin ja blogi jäi hiljaiselolle. Koin, että blogille ei ollut selkeää suuntaa.

Samoihin aikoihin Facebookissa tuli jaettua paljon kuvia raskausajastani, Siirin ensimmäisistä hetkistä. 2009 teimme päätöksen ostaa tämän asunnon, ja kesällä 2010 muutimme Hunajaan. Silloin löysin  punaisen langan, kodinlaittelun. Tämä oli luonnollinen askel uudesta kodistaan innostuneelle naiselle.

Monikaan ystäväni siihen aikaan ei jakanut samoja intressejä sisustuksen suhteen ja kaipailin vuorovaikutusta ihmisten kanssa, jotka fiilistelivät myös design-huonekaluja ja Marimekon vaatteita. Hunajaista oli vihdoin syntynyt.

Mille tämä sitten tuntui? Alusta alkaen olin todella aktiivinen ja innoissani. Arjen keskellä olen kuvannut paljon ja kuvien jakaminen blogissa oli hyvin luonnollista gallerioiden ja facebookien jälkeen. En ole koskaan pelännyt jakaa elämääni, en ole pelännyt kritiikkiä, enkä varsinkaan mitään kotimurtoja tai murhaajia. Avoimesti vain eteenpäin siis blogin alkuvaiheilla mentiin!

Koska siihen aikaan en tiennyt juuri mitään blogeja entuudestaan, oli helppoa lähteä toteuttamaan vain omaa linjaa. Toki pikkuhiljaa alkoi tupsahdella mahtavia blogeja vastaan, muistan esimerkiksi kun olen löytänyt Varpusen blogin ensimmäistä kertaa. Taisin lukea sen alusta loppuun kertaheitolla. Ja kyllä, inspiroiduin kovasti. Tässä vaiheessa vasta kiinnostuin toisista blogeista todenteolla.

Kodinlaitteluun siihen aikaan sai vielä jotenkin vähemmän tietoa mistään, yritykset eivät promonneet näin ahkeraan kuin nykyään. Finnish Design Shopin valikoimien ja Dekon avulla lähdin etsimään meille huonekaluja, ja pikkuhiljaa lopputulos on nykypäivänä kotonamme.

Kuvasin jo tuolloin lapsiperheen arkea, Siirin kasvua ja luontoa todella paljon. Ja harmikseni kävi blogini kanssa katastrofi, kaikki kuvat katosivat! Kun pitkä bloggaushistoria katoaa yhtenä hetkenä bittiavaruuteen, sen yli pääseminen ei ollut helppoa. Mitä nyt? Lopetanko tähän?

Pikkuhiljaa suosta noustiin uusien postausten avulla, kävijät löysivät blogini uudelleen ja Indiedaysin Inspiration-sivusto lanseerattiin. Liityin siihen, ja blogi alkoi kasvaa…ja pikkuhiljaa se kasvoi todella paljon isommaksi kävijäluvuiltaan, kuin olin koskaan uskaltanut toivoa. Tässä vaiheessa myös markkinointiyhteistyöt alkoivat näkyä Hunajaisessa, olin niistä todella innoissani jo tuolloin. Minulla on ollut onnea, yhteyttä ovat ottaneet juuri ne firmat, joiden kanssa toivoinkin tekeväni joskus yhteistyötä. Tai eihän niitä asioita edes miettinyt blogia aloittaessa.

hunajaista tyopoyta tyopiste imac artek string hylly flos tabt

Jos jotain nopeaa vinkkiä voisi sanoa teille lukijoilleni, jotka bloggaatte…olisivat ne ehkä tässä:

1. Blogatkaa siitä, mistä olette oikeasti innoissanne.

2. Olkaa rohkeasti omia itsejänne. Älä kopioi tai esitä toisen ideaa omananne.

3. Avatkaa elämästänne juuri sen verran kuin itsestä hyvälle tuntuu.

4. Olkaa aktiivisia. (!!!)

5. Panostakaa kuviin. Isot laadukkaat kuvat ovat kaiken a ja ö.

6. Pitäkää tekstit suht lyhyinä.

7. Verkostoitukaa, kommentoikaa ahkerasti toisten blogeja. (Mutta ei vain kävijöiden toivossa, ottakaa irti se kaikki, mitä toinen bloggaaja teille voi antaa vuorovaikutuksellaan)

8. Pitäkää taukoa silloin kuin sille tuntuu.

9. Tehkää tätä intohimosta kuvaamista tai kirjoittamista kohtaan. Ei materian toivossa.

10. Googlen optimoinnilla kuitenkin voi saada kävijöitä jo heti alkuunsa enemmän. Kuvat kannattaa nimetä.

11. Lisää blogisi kaikille mahdollisille blogilistoille.

tyopoyta ja eteinen hunajaista tyopiste marimekko covo latva naulakko marimekko tab t flos string

Joskus minusta tuntui, ettei blogiini löydä kukaan…ja kas vain toisin kävi. Silti toisinaan vielä tuntuu, että onkohan siellä ruudun takana ketään. Lukijat voivat olla myös hyvin näkymätöntä sakkia. Itse syyllistyn siihen, etten ehdi vastaamaan kommentteihin tarpeeksi ajoissa, keskustelua ei tällöin synny niin helposti.

Ja kun alkaa miettimään lukijoita liikaa, ahdistuu vain. Aina on mietittävä, että kenelle blogia ensisijaisesti on alkanut kirjoittaa. Itsellesi tottakai. Sillä tiellä on vain pysyttävä. Kommentit voivat olla raakoja ja keskustelupalstat laulavat shaissea elämästäsi, raha-asioistasi ja parisuhteestasi…mitä sitten. Tiedät itse totuuden omasta elämästäsi ja pitää pysyä vahvana kritiikin edessä.

Olen ollut todella onnekas, väitän, että minulla on parhaat lukijat ikinä. Saan niin harvoin mauttomia tai törkeitä kommentteja. Kestän kyllä kritiikin hyvinkin, jaan eriävät kommentit Villelle ja onneksi on vierellä ihminen, joka sanoo ”Unohda tuollaiset!” tai ”Itseasiassa lukija on täysin oikeassa!” :D

Bloggaaminen vaatii tiettyä heittäytymistä tuntemattomaan, ja kuten kirjoitin, en ole sitä koskaan pelännyt. Päinvastoin, itsensä heittäminen ”susille” on todella vapauttavaa! Terapiaa blogini on antanut minulle myös. Muistatte varmasti A Beautiful Body-haasteen. (Ihanaa muuten huomata laihtuneensa tuosta kuvasta.)

Kirjoitan toisinaan blogia niin, että kyyneleet valuvat. Joskus onnesta, joskus surusta. Voisin uskaltaa väittää, että teen tätä siis itselleni. Ja bloggaaminen antaa niin paljon. Viime kädessä olen saanut tätä kautta ystäviä, joita ilman en enää voisi elää. Sillä samat intressit vetävät ihmisiä yhteen, ei ihme, että bloggaajat viihtyvät toistensa seurassa. On tämä niin ihmeellisen outoa hommaa, että blogiton ihminen ei voi sitä täysin ymmärtää. Vai mitä luulette?

Bloggaaminen on kasvattanut itsetuntoani, olen huomannut, etten ole aivan päästäni pipi vaikka kirjoitankin rohkean avoimesti. Avoimempikin voisin olla. Minun on silti suojeltava läheisiäni, heidän kustannuksellaan en halua tätä työtä tehdä. Joten parisuhdeongelmat tai lapsuudenajan traumat jäänevät pimentoon teiltä. ;)

Jos itse haen blogeilta ulospääsyä arjen harmaudesta, toivon että voin tarjota sitä teillekin. Valittaminen ei ole oikea tapa blogata, vaikkakin negatiiviset tuntemuksetkin pitää uskaltaa jakaa.

Minusta tämä tuntuu edelleen hyvälle! Elämää somessa vuodesta 2004…eli kymmenen vuotta olen tätä tavalla tai toisella toteuttanut. IHAN ÄLYTTÖMÄN HULLUA! Silti niin koukuttavaa, että kone on kulkenut mukana mökillekin, vaikkei minulla enää ole mitään portaalien minimipostausmääriä. Koukuttava harrastus tai työ siis kerrassaan!

hunajaista kesamokki kaupunkilainen mokilla imac mantypanelit

comments 8

INDIEDAYS BLOG AWARDS-GAALAN ASU

hunajaista marios gaala-asu muoti fashion tyyli hunajaista tyyli muoti gaala-asu marios acolyth

Gaalaan valmistautuminen on aina jännittävää, haluaisi hankkia itselleen jotain uudenlaista, trendikästäkin. Alunperin minulla oli selkeä ajatus, että haluan pukea ylleni Daniel Palilloa, mutta koska oikeaa kokoa ja oikeaa vaatetta ei löytynytkään, päädyin tilaamaan Acolythista Marios-merkkisen pitkän mustan mekon.

Ihastuin tämän mekon yksityiskohtana oleviin hihoihin heti ensisilmäyksellä. Jalkaan sujautin mustat Martensit ja olo oli turvallinen ja kodikas. Minua ei voi paljettiunelmissa kuvitellakaan, tämä oli tarpeeksi erikoinen ja simppeli. Ja pystyin yllättämään kaikki, ei Marimekkoa tällä kertaa! Voitteko uskoa!

Acolythissa on nyt Halloween-alennukset menossa, joten koodilla slash20 saat -20% alennuksen. Kannattaa hyödyntää!

Marios-merkin takana ovat suunnittelijat Mayo Louzou ja Leszek Chmielewski. Brändi sai alkunsa vuonna 2001 Japanissa. Vaatteet ovat moderneja ja ne on suunniteltu sopivaksi sekä miehille että naisille. Suunnittelijapari työskentelee nykyään Milanossa.

Acolythin verkkokauppa oli pelastukseni, sillä eipä täältä aina ehdi putiikkikierrokselle työpäivien päätteeksi. Himoitsen nettikaupan valikoimista itselleni kenkiä, saa nähdä raskinko näiden gaalajuhlamenojen päälle enää shoppailla. Olen muuttunut kuluttajana pikkuhiljaa, satsaan laatuun ja sijoitan isompiakin summia vaatteisiin. Pohdin kuitenkin ostopäätöstä nykyään todella tarkkaan, ja vikaostoksia teen nykyään todella harvoin…tuskin koskaan.

Olen myös huomannut, että olen löytänyt oman pukeutumistyylini pikkuhiljaa, ja sekös tekee vaatteiden hankkimisesta paljon helpompaa. Tässä vielä gaalasta kuvia kuvausseinältä, kuvat on ottanut Pauli Siuruainen. Onnistuin jälleen kerran näyttämään varsinaiselle pallinaamalle, mutta näin se menee kun joku tuntematon kuvaa :D

1743719_10152470035493479_2460499138014846152_n 10338454_10152470035718479_1156796585705843479_o 10661848_10152470035563479_6700582771612255618_o