MARIMEKKO ON ENEMMÄN…

En tiedä mistä kaikki sai alkunsa. Ehkä kellon tikityksestä…kiireettömistä aamuista mökillä, hiljaisuudesta, ihanista muistoista. Marimekko…se on minulle niin paljon enemmän kuin yksittäinen vaate tai verhot. Se on elämäntapa. Jokaiseen juhlaan ja arjen hetkeen on olemassa minulla muisto, muisto Marimekon väreistä ja kuoseista.
Iloisen takin taskuun piilotettu läskipala, jota en halunnut syödä hoitopaikassani 4-vuotiaana. 
Mökin tuulessa heiluvat verhot kesäaamuna. 
Sinivalkoraitainen tasaraitayöpaita ja kumisaappaat kesäiltana saunan jälkeen.
Koulupöydän kaveriksi ostetut Keilat-verhot 80-luvulla.
Ruskeasta Muija-kankaasta ommeltu pääsiäiskana äidin ruokapöydässä.
Unikko-mekko kihlajaisissani.
Unessa-verhot Siirin huoneessa, kun pitelin lastani sylissä ensimmäisiä kertoja.
Keisarin kruunun alla vaihdetut uudenvuodensuudelmat.
Voisin jatkaa loputtomiin.
Marimekkoon liittyy ilo. Marimekkoon liittyy hiljaisuus ja mietiskely.
Marimekkoon liittyy rakastamani suomalainen luonto, suomalainen mielentila.
Kun nostin tämän mekon rekiltä, muistin jotain…muistin sen, kuinka lapsena tuijotimme veljeni kanssa television virityskuvaa odotellessamme ohjelmien alkua. En tiedä montaa brändiä joka elää elämässä yhtä vahvasti mukana, ajattomana. Yhtäaikaa aikuiselle naiselle turvallinen ruutukuosi näytti päälläni hyvin Punk-henkiselle. Se on Marimekon vahvuus!
Sain Indiedays Inspirationin kautta aivan ihanan mahdollisuuden, sain osallistua Marimekon ja Indiedaysin yhteisiin muotikuvauksiin. Samalla saimme tutustua Marimekon syksyn ja talven uusimpiin trendeihin. Tuolla Japanilaisessa puutarhassa kameraan taltioitui erikoinen hetki. Hiljaisuus ja kaipuu. Television virityskuvan inspiroimassa Huuru-mekossa muistelin henki höyryten menneitä ja fiilistelin olemisen ihanuutta – tuttuun tapaani. Harvoin näin vakavana esiinnyn, olin ehkä liiankin fiiliksissä 😉
Kutsun teidät kaikki lukijani Marimekon Aleksinkulman avajaisiin Helsinkiin 
(Aleksanterinkatu 50) lauantaina 10.11. Lauantaina avajaisissa on tarjolla jotain ainutlaatuista! Marimekon designerit stailaavat avajaisvieraita, suosittelen ehdottomasti saapumaan paikalle! Samalla on mahdollisuus tutustua Marimekon viimeisimpiin tuotteisiin, varsinkin ennen joulua saattaa löytyä rakkaimmille lisää ihania Marimekko-muistoja pukinkonttiin.
Mikäli ette pääse paikalle, on uusimmat tuotteet saatavilla myös Marimekon uudesta verkkokaupasta osoitteessa https://www.marimekko.fi/verkkokauppa
Mikä on sinun ihanin Marimekko-muistosi? Minkä kuosin haluaisit palautettavan tuotantoon?
Kaikkien vastanneiden kesken arvon kaksi 50 euron arvoista lahjakorttia…no, tietenkin Marimekkoon! 

Edit! Arvonta päättynyt!

You may also like

No Comments

  1. Vaikka kaikki aina parjaa unikkoa se on mun muistoissa aina paras. Mulla oli ylioppilasmekkona punainen unikko. Kotona asuessa mulla oli unikkoverhot sinisellä kukalla. Mulla on punainen unikkokassikin. Nyt vuosiin en ole edes nuistanut unikkoa. Blogikirjoituksesi jälkeen tuli rakkauteni uniikkoon taas mieleen… Sekä muistot mitkä omiin unikkokuosisiin tuottesiin liittyy…. 🙂

  2. Mä oon aina tykännyt unikosta. Unikkokuosi on mun mielestä paras Marimekon kuosi ikinä. Mulla oli ylioppilasjuhlissa punainen unikkomekko, kun asuin kotona mulla oli siniset unikkoverhot. Unikkokuosiin liittyy niin paljon ihania muistoja 🙂 niin ja paras muisto kuosiin liittyy, kun pääsin ylioppilaaks (lue kovalla työllä ja meinas lakki jäädä saamatta) sain valita minkä vaan mekon. Kyllä osasi olla onnellinen silloin. Nyt muisto tuntuu kaukaiselta….

  3. Ihanasti kirjoitit Marimekosta. Ja tunteista, muistoista ja fiiliksistä. Täytyy itse myöntää, että Marimekko on alkanut nyt vasta itseä kiehtoa. Tuli monta vuotta jostain syystä itsellä Marimekosta aina unikko mieleen, ja unikkoa en oikeastaan voi sietää. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen “löytänyt” Marimekon uudestaan. Juuri viime viikolla kävin ihastelemassa Siirtolapuutarha astioita, ja yksi kulhokin kotiin päätyi 🙂 Arvontaan mukaan, ihana!

  4. Unikko tullee mieleen ekana ja se tais olla jossain muodossa oma eka marimekko tai eipäs.. Vaan tasaraita paita! Niitä kun löytäisi vielä sama laatuisena, mitä ne olivat ennen, niin… <3

  5. Minä taasen muistan, että lapsuudessani 60-luvulla äitini teetti minulle ja itselleen samasta marimekon kankaasta kesähameet ja lierihatun. Vau kuinka oltiin tyylikkäitä!

  6. Ihanasti kerroit Marimekosta ja tunteistasi. Itselläni tulee mieleen mintunvihreät/valkoiset raitaverhot lapsuuden huoneessani. Sinivalkoista pallopaitaa revin päälleni niin kauan kuin mahtui. Ilotakin sain kun valmistuin nykyiseen ammattiini. Niihin taskuihin on tungettu räkärotti jos toinenkin. Kun muutin mieheni kanssa yhteen yli kymmenen vuotta sitten oli ensimmäiset yhteiset verhot Marimekon lila/punaiset unikot. On Marimekko mahtunu minunkin elämääni paljon. Tuossa ei ollut kuin ne päälimmäiset. Listasta tuli muuten liian pitkä =)

  7. Ihanasti kerroit Marimekosta ja tunteistasi. Itselläni tulee mieleen mintunvihreät/valkoiset raitaverhot lapsuuden huoneessani. Sinivalkoista pallopaitaa revin päälleni niin kauan kuin mahtui. Ilotakin sain kun valmistuin nykyiseen ammattiini. Niihin taskuihin on tungettu räkärotti jos toinenkin. Kun muutin mieheni kanssa yhteen yli kymmenen vuotta sitten oli ensimmäiset yhteiset verhot Marimekon lila/punaiset unikot. On Marimekko mahtunu minunkin elämääni paljon. Tuossa ei ollut kuin ne päälimmäiset. Listasta tuli muuten liian pitkä =)

  8. Marimekkoon liittyy minullakin monia muistoja. Voisin sanoa, etten ole varmaan koko elinaikanani viettänyt päivääkään ilman Marimekkoa. Se on kulkenut mukanani lapsuudenkodista tähän päivään 🙂 – Riikka K.

  9. Minut ja sisareni puettiin lapsena aina Marimekkoon. Sitten tuli vaihe, että en voinut sietää Marimekkoa. 😀 Iän myötä Marimekko palasi taas kotiimme; verhoja, muita verhoja meillä ei enää ole vuosiin ollutkaan, vaatteita lapsille ja itselleni, pöytäliinoja, keittiötekstiilejä, tyynyjä, laukkuja, pusseja, lautasliinoja… vähän kaikkea.
    Parhaimmat muistot liittyvätä ehkä Lumimarja pöytäliinoihin; toinen pöytäliina on meidän perinteinen pikkujoulu-pöytäliina. Vähän kärsinyt juhlien tuoksinnassa. Toinen Lumimarja liina on juhlaliina ja tämä liina oli ensimmäistä kertaa käytössä meidän vihkiäisissä, vihkipöytänä/”alttarina” toimineen olohuoneen pöytämme päällä.

  10. Voi rakas Marimekko ♥
    Rakkain muisto on pieni tuhiseva nyytti punavalkoisessa pallo-potkarissa, siitä ei pääse ikinä yli eikä ympäri vaikka Marimekkoon liittyy niin monia ihania hetkiä 🙂

  11. Voi rakas Marimekko ♥
    Rakkain muisto on pieni tuhiseva nyytti punavalkoisessa pallo-potkarissa, siitä ei pääse ikinä yli eikä ympäri vaikka Marimekkoon liittyy niin monia ihania hetkiä 🙂

  12. marimekosta tulee vääjäämättä aina ekana mieleen punainen unikko, sekä raitapaidat. paidasta on jäänyt myös huonompi muisto, kun tätini osti joululahjaksi inhokkivärisen raitapaidan joskus ollessani ala-asteella, en pitänyt kertaakaan, mikä tuntuu nyt jälkeen päin ajateltuna suurelta tuhlaukselta 😉 jotain vihreää ja oranssiakohan siinä paidassa oli… 😀

  13. Tasaraitaiset sukat, ne vie minut muistoissa takaisin nuoruuteen. Siskoni niitä keräili, minä niitä hänelta omaan käyttöön “lainasin” 😉

    Tasaraitainen on sekin shortsi-tpaita-setti, jonka esikoiselle 25-vuotta sitten kierrätettynä sain. Senjälkeen sitä on käyttänyt pikkuveli, ja toinen, sitten pikkusisko, taas veli ja vielä kaksi siskoa. Nyt asu on pakattu laatikkoon odottamaan seuraavia sukupolvia, vähän haalistuneena saumat kiertäen, pieni reikä paikattuna, muistoja pullollaan 🙂

  14. Tärkein muisto on varmasti se, kun ostin itse ensimmäiseen kotiini muuttaessa uuden peiton ja siihen Marimekon Unikko-kuosisen pussilakanan. Kannoin kassit kotiin ja ylpeänä aloin sisustelemaan. Tämän hetken ihanuus kotona on kissoilleni itse verhoilema kiipemispuu, jossa kankaana mustan puuvillan lisäksi on mustavalkoinen Kanteleen kutsu. Niin, ja vaikkapa kyseisen Kanteleen kutsun voisi palauttaa valikoimiin.
    -MiiaS

  15. kuva reissusta, missä äiti oli pukenut minut saman sävyiseen tasaraitayökkäriin kuin hänellä! tää marimekkorakkaus on sieltä peräisin. en tiedä minkä palauttaisin mutta ehdottomasti se tasaraita perus mustavalkoinen ei ikinä saa hävitä minnekkään, eikä kyllä muija-kuosikaan :—-)

  16. Marimekossa on sitä jotain! Se yllättää kerta toisensa jälkeen ja saa aina pauloihinsa uusilla kuosilla tai muodoilla! Tykkään <3 ja omistan paljon Marimekkoa

  17. Marimekko on elämäntapa. Ihanaa, että innovaatio elää ja uusia tuotteita tulee mukaan markkinoille vanhojen nostalgisten kuosien lisäksi. Rakastan Marimekkoa. Suosikkikuosejani ovat Ananas, Kaivo, Räsymatto, Tantsu, Satula, Puketti, Pirpuparput, Kulkue, Frekvenssi..

    Itsellläni on ollut noin neljä vuotiaana Iloinen takki. Äitini odotti pikkuveljeäni pukeutuen Iloiseen takkiin. Itse pidän tuota äitini takkia töissä ja vappuna. Ostin kummitytöilleni joululahjoiksi Iloiset takit neljä vuotta sitten. Oma tyttäreni sai omansa yksivuotiaana toisena joulunaan ja käyttää sitä yhä.

  18. …ja muisto, se on ensimmäinen Marimekon punainen pieni kangaslaukku jonka sain kun olin pikkuruinen alle kouluikäinen. Se on vieläkin tallessa <3
    Siitä se sitten lähti!

  19. Marimekon markiisiset kangaslaukut tulivat osaksi elämääni jo 80-luvulla. Nyt jokusen vuoden tauon jälkeen olen silmäillyt uusia laukkuja – erityisesti nahkaisia – kovasti kiinnostuneena. Marimekon kankaat olen “löytänyt” vasta aikuisempana ja joka tarpeeseen sieltä löytyykin.

    Varvunraita-kangasta löytyy verhoilukankaana, mutta uusituotantoon toivoisin tuota kangasta myös ohuempana puuvillana sekä myös samainen kuvio peltipurkkien puolelle! 🙂

  20. Marimekko on kyllä kiistatta ykkönen 🙂
    Isotätini oli todellinen Marimekko diggailija, ja hänen
    kotoaan löytyikin 60- ja 70-luvun aivan ihania Marimekko aarteita,
    joista muutamia olen saanut omaa kotia sulostuttamaan 🙂
    Aivan ehdoton suosikkini on tytön huoneen verhona ALBATOSSI kangas, joka lumoaa
    minut täysin! Ihana muoto ja värit (keltainen, oranssi, punainen ja lila).

  21. Joitain vuosia sitten vielä aina kun kävin laivalla, oli pakko ostaa tai vähintäänkin tutkia Marimekon kukkarovalikoimat. Muutama niitä on tullut vuosien varrella ostettua, nykyään ei niinkään vaikka toki ne läpi vilkaisen, jos silmiin osuu. 🙂

  22. Tykkään kovasti marimekosta.. Ensimmäiseen opiskelija kotiin halusin marimekon verhot ja ne olivat unikko kuosiset siniset… myöhemmin olen tehnyt siitä verhokankaasta pojalleni takin. Nyt haaveilen tunikamekon ompelimesta marimekon kankaalla, kangas vielä mietinnän alla.

  23. Unikko on hieno kuosi, eihän siitä pääse mihinkään…ei ihme että siitä on syntynyt Marimekon tunnetuin kuosi. 🙂 Ihana palkinto, kun on ensin raatanut paniikissa ylppärit läpi ja saa valita itselleen mekon!

  24. Marimekon vahvuus on myös se, että kuoseja on monenlaisia…jokaiselle jotakin 🙂 Itse suosin mahdollisimman yksinkertaisia kuoseja ja mustavalkoisuutta. Siirtolapuutarhaastiat on kyllä aivan ihania ja itse keräilen niitä myös 🙂

  25. hahaha! No mutta oot siitä sitten viisastunut myöhemmin 😉 😉 Oon ollu itse todella kranttu vaatteiden suhteen kouluikäisenä. Luulen että tietyssä vaiheessa en olisi minäkään väärän väristä marimekkoa päälleni pukenut 😀

  26. Iloinen takki vaan pitää olla! Itse käytän sitä töissä lasten kanssa, piilotan pieniä muumihahmoja jokaiseen taskuun ja lapsista on valtavan hauskaa etsiä pikku myytä, mihin se on livahtanutkaan! 😀

  27. Itse en osaa kukkaroita käyttää, mutta vitsi mua harmittaa kun marimekko lopetti lompakoiden valmistamisen…sellaisen kankaisen version, joka voitiin sulkea vetoketjulla, varvunraitaisena. Minulla oli sellainen 15 vuotta!!! 😀 ja nyt se hajosi, vaihdoin oranssiin nahkalompakkoon…no on se aikuisempi ja upea, mutta rakkaus raitalompakkooni oli suuri :DDDD

  28. Meillä ei ole koskaan ollut kotona Marimekkoa. Ei mitään. Ensimmäinen oma hankintani oli ehdoton klassikko, olkalaukku. Hankin sen v. 1999 ja se pääsi eläkkeelle viime vuonna, kuluneena ja vähän reikäisenä. Olin käyttänyt sitä paljon ja kantanut painaviakin kantamuksia, ehkä siksi sen käyttöikä jäi suht lyhyeksi? Nyt minulla on sama musta laukku nahkaisena versiona ja rrrakastan sitä! 🙂 Muutenkin Marimekko on vuosien varrella hiipinyt omaan kotiini: on vähän verhoa, lakanaa, pyyhettä, suihkuverhoa, meikkipusseja… Marimekolla on niin paljon kivoja kuoseja ja niissä ihania väriyhdistelmiä. Mutta Unikolle olen allerginen. 😀

    Tiina 30 vee

  29. Mun mummon vanhat Marimekon peltipurkit on varhaisin Marimekkomuisto. Nyt nämä samat peltipurkit koristavat omaa hyllyäni ja toimivat korurasioina omassa kodissani. Sain ne perintönä mummolta <3

  30. Myös minä tykkään Marimekosta hyvin paljon ja sitä löytyy niin verhoista kuin vaatekaapista ja keittiö tekstiileistä meiltä kotoa. Yksi tämän hetken ehdoton suosikki on “Muija” -kangas!! Arvonnassa ehdottomasti mukana! 🙂

    -Maikku

  31. Hei Riikka! Tänne minä juutuin saamani sähköpostivinkin kautta, (vaikka minun pitäisi tehdä töitä).
    Kirjoitat niin upeasti, että sait minutkin seikkailemaan; tovi meni Marimekon sivuilla.
    Monta houkutusta löytyi .. tulevaisuus näyttää mitä aiheutit 🙂
    Vielä ei itselläni paljon Marimekkoa ole – ystävältäni saatu ihana siniraitainen, aina mukana kulkeva kukkaro; jossa sisällä kaikki tarpeellinen meikeistä – avaimiin; jotka muuten olisivat hajallaan kassin pohjalla.
    Ja kun muutama vuosi sitten, lasten muutettua kotoa; sain elämäni ensimmäisen OMAN huoneeni (toimistoni) – niin oli selvää, että tuo verhokappani on Unikko. Sen valinnassa minun ei tarvinnut kuunnella muiden mielipiteitä 😉 Jatka samaan malliin!
    Nyt ryhdistäydyn ja siirryn työkoneelle … ehkä.

    Sisko

  32. Näin alkavan aikuisuuden kynnyksellä sanoisin muistojen olevan vasta syntymässä. Parhaita tulee varmasti olemaan ensimmäiset hetken teetä juoden Oiva-pannusta, muija-purkkien käyttöönotto jne. Muija-kuosi viehättää omaa silmääni jotenkin aivan erityisesti, ja sitä olenkin hamstrannut omaan kotiini jo valmiiksi. Viehätys saattaa perustua äidin vanhaan valkeapohjaiseen muijapurkkiin, jossa on säilytetty korppujauhoja. Äiti on aikoinaan itsekin ostanut purkin ensimmäiseen kotiinsa. Siinä voi olla syy viehätykseen, ja samalla myös muistoni, jota täytyi vähän pohtia.

  33. Aiheen vierestä: Sinänsä harmi, että monet blogit alkavat saada enemmän ja enemmän sponsseja. Mitä kaupallisempia blogeja, sitä varmemmin jättää lukematta…

  34. Tiedän mitä tarkoitat. itse aion kyllä pysyä uskollisena entiselle tyylilleni, en mainostaisi mitään mistä en olisi innoissaan ilman blogiyhteistyökuvioitakin. Toivottavasti palaat vielä lukemaan blogiani. Tuskin arvonnat jne huonontavat blogin sisältöä, kun pääosa postauksista koskettaa aivan tavallisen perheen arkea.

  35. Olen myös itse unikolle allerginen…vaikka sinikeltaisena se on alkanut jopa miellyttää ja pienissä määrissä 🙂 Parasta marimekossa on se, että kuoseja voi hyvällä tavalla yhdistellä ei niin mätsääviin kokonaisuuksiin ja silti ne näyttävät ihanalle kokonaisuutena! Kuten jo liikkeetkin näyttävät houkutteleville!

  36. Olen 60-luvun lapsonen. Äitini puki meidät tasaraitapaitoihin, shortseihin ja polvisukkiin. Minulla punavalkoiset, siskolla sinuvalkoiset. Äiti myös ompeli itse ja hänen mekkonsa olivat Marikuosisia aika usein. Olen myös kasvanut lastenhuoneessa, jossa oli oranssikeltaiset Unikkoverhot. Meillä oli mm. Kaivoa kotona, mummulla oli Ananasta ja sellaista kaunista valkoipohjaista, jossa oli harmaansävyisiä lehdettömiä oksia. Risuja oikeastaan. En muista sen kuosin nimeä, mutta sitä toivoisin vielä valmistettavan.

  37. Kiitos Riikka tästä sinun mukavasta ja elämänmakuisesta blogistasi. Pidän tavastasi kirjoittaa asioista niiden oikeilla nimillä.
    “Lapsuudessa marimekkolainen, aina marimekkolainen”, pätee myös minunkin kohdalla. Olen jo pitkälti yli viisikymppinen, (varmaan äitisi ikäluokkaa). Jo lukiossa ollessani, 70-luvulla, tein minun lapsuudenkotiini äitini kanssa eteisaulan ikkunoihin kahdet Rullaverhot punaisesta Lokki-kankaasta. Nykyiseen ammattiin opiskellessani ostin aina joka toinen kuukausi 5.päivä, jolloin sain opintotuen, yhden punaisen Muija-peltipurkin. Nämä purkit ovat minulla vieläkin käytössä ja niitä on paljon. Olen yrittänyt välillä käyttää muitakin verhokangaskuoseja, mutta ei. Marimekko on myös minun juttu ja elämäntapa. Vaatteet, laukut, pyyhkeet, kaikki. Nyt myös lapsenlapseni saavat mummilta Marimekkoa. Myös kaksi tytärtäni ja poikani ovat täysin marifaneja. Tänään viimeksi ompelin pojan ja hänen kihlattunsa huusholliin mustat Lokki-verhot 🙂
    Yst. terv. Marimuija pohjoisesta

  38. Meillä ei lapsuudenkodissani ollut Marimekkoa. En tiedä miksi, nuukuuteen taipuvainen äitini piti sitä ehkä liian arvokkaana. Muutettuani omilleni (15v. sitten) olen hankkinut silloin tällöin jotain Marimekon juttuja, mutta oikein kunnolla olen innostunut siitä vasta viime vuosina. Ja varsinkin naisten vaatteista! Lapsillani on kyllä tasaraitapaitoja, mutta eniten hankin sieltä vaatteita itselleni. Nytkin olisi pari juttua kiikarissa, toivottavasti arpaonni suosii!

    Ja kiitos kivasta blogista Riikka!

    terkuin,
    Mari 🙂 (nomen est omen, toivotaan..)

  39. 3,5 vuotta sitten menin naimisiin Marimekon Muija -kankaasta tehdyssä mekossa! Valkoisia kukkia, valkoisella pohjalla. Satiinia. Aikoinaan äitini meni naimisiin tämä sama mekko päällä -tai hänellä se oli silloin pitkänä hameena. Mekko on kaikin puolin täydellinen!

  40. Itselläni on useita useita Marimekon tuotteita ja pidän niistä kaikista todella paljon 🙂 Marimekko tuo mieleeni tärkeän ihmisen joka on siirtynyt nyt ajasta ikuisuuteen. Muistan hänet aina, kun ostan itselleni Marimekosta jotain. Hän arvosti suuresti suomalaista suunnittelua, Marimekkoa. Tällä hetkellä haaveilen itselleni uutta tasaraitapaitaa joka toisi punavalkoisena mukavan vaatelisän joulun odotukseen 🙂

  41. Kaipaan 2000-luvun alun hedelmäkoripaitoja. Hedelmäkoripaidat olivat reppu- ja vapaaehtoistyöreissuillani mukana luotettavina reissupaitoina ja koti-ikäväntorjujina. Marimekko on viime vuosina tuonnut hedelmäkorikuosin uudestaan takaisin isoina kuvioina (n. 2010) ja 2000-luvun alun kuvioina, mutta uusin paita- ja mekkomallein (n. 2011) mutta nämä eivät ole inspanneet. Kaipaan 2000-luvun alun mallia ja laatua. (Esimerkiksi isokuvioisen hedelmäkoripaidan laatu oli vuonna 2010 hävyttömän huono. Paita virui ja nukkaantui lähes ensimmäisessä pesussaan.)

  42. itse olen ärsyyntynyt marimekon kuoseista noin 10 vuotta sitten takaperin, siitä tuli mieleen vain punainen unikkokangas ja jotenki niin vanhaaikaiset raitapaidat , pitkähihaiset, joita pitää vain tosi juntit.

    kunnes 10 vuoden sisällä olen pikkuhiljaa tykästynyt. ensin isokuvioisiin värikkäisiin kankaisiin, sitten sanna annukan tuotantoon, sitten siirtolapuutarhakuosiin.
    nyt lapsillamme on paljon lantti – ja tasaraitapaitoja.
    marimekko elää.

  43. Ihanin Marimekkomuistoni on se kun sain ensimmäiseen omaan asuntooni ensimmäiset omat pinkki-punaiset Lokki-lakanat. Ai että, olipa niin ylelliset unet! Päiväpeittoakaan ei tarvinnut 😉

  44. Ensimmäiset muistot Marimekosta liittyvät Tasaraita-kuosiin… Naapurin lasten kanssa yhteiset pihaleikit hiekkalaatikolla tasaraitapaidat päällä.

    Marimekon ajattomuus ja monipuolisuus viehättävät eniten… Jokaiselle jotakin niin arkeen kuin juhlaan, todellakin!

    Arpaonnea tänne päin! 🙂

    Psssst. Upea blogi sulla Riikka!
    Hanne

  45. Ensimmäinen Marimmekkomuistoni liittyy paitaan, minkä sain lapsena syntymäpäivälahjaksi. Valko-punaraidallinen Mari-paita. <3 Kuoseista ikisuosikkini ovat sekä Räsymatto- että Siirtolapuutarha!

  46. Lapsuudestani muistan valko-punaraidallisen Mari-paidan, minkä olin saanut syntymäpäivälahjakseni. Nykysin suosikkini ovat Räsymatto- tai Siirtolapuutarhakuosisia. <3

  47. Unikko-kuosiin olen tympiintynyt ihan totaalisen täydellisesti, mutta esimerkiksi vielä voimakkaampi kangas eli Miina Äkkijyrkän lehmät tai Kaunis Kauris -kuosi ovat ihania ja loistavan monikäyttöisiä. Enpä ole kyllä huomannut vieläkö Äkkijyrkän lehmät on tuotannossa. Ainakin kaipaisin sitä uusilla väreillä.

  48. Marimekko on ollut itselleni ensimmäinen ihastus, mikä voidaan liittää jotenkin sisustamiseen. Joten Marimekon verhot ovat olleet ns. pakollinen osa kotia aina. Verhoja ja tauluja onkin varasto pullollaan 1960 -luvun kuoseista tähän päivään. Tällähetkellä tahtoisin kovasti vanhaa kunnon tasaraitaa ja ensimmäinen oma hankinta oli Hetkiä Espalta kangas seinälle

  49. Marimekon kankaissa on kyllä ihanaa se, että niistä voi tehdä mitä vain…taivas on rajana! Kuosit sopivat takkeihin huippuhyvin ja vaikka millaisia mekkovariaatioita voi tehdä kuosista riippuen 🙂 Itse tein samovaarista siirille tunikan ja tantsusta haaremihousut, löytyvät tältä blogista 🙂

  50. haha, yhdessä vaiheessa meinasi kyllä käydä niin, että unikkoa ja tasaraitaa tosiaan suosivat ns juntit 😀 marimekon kannattaa tätä vaihetta muistella jatkossakin, miten tuotteita markkinoidaan ja kannattaako niitä kuluttaa loppuun…

    tasaraita on kyllä nykyään todella tyylikäs, että imagoa onneksi voidaan parantaa…ajan kanssa!

  51. Marimekolla on kyllä ollut toisinaan ongelmia laadun kanssa, olen itse valmis maksamaan laadusta…tärkeää onkin että vaate kestää nukkaantumatta ja siistinä vuosia. se on juuri se marimekon vahvuus! Trikoovaatteissa pitäisi huomioida etteivät ne reikiinny (tähän vaikuttaa toki miten vaatteita pestään ja kuinka usein jne) ja printtien laatu. Hintoja tulisi laskea jos laatu on huonompaa tai päinvastoin jos laatuun satsataan…voi hyvillä mielin maksaa vielä enemmän.

  52. Ystävämyynnit ja tehtaanmyymälät ovat pullollaan edullisia löytöjä, itse käyn tonkimassa ne säännöllisin väliajoin 🙂 Kuten aiemmin kirjoitin, marimekko on ajaton ja uutuustuotteet myydään hetken kuluttua hieman edullisemmin tehtaanmyymälöissä jos ei ole väliä sillä onko mekko viimeisintä trendiä vai ei 🙂

  53. Lokki on ihana! Ja itse olen myös nyt syttynyt tuosta punavalkoisuudesta! Pakko saada punavalkoista lokkia!

    Parasta on kun saa antaa kauniisti pakatun marimekko-lahjan sitä arvostaville. Minusta lapset näyttävät niin ihanille marimekon vaatteissa! Raikkaille, puhtoisille! Siihen yhdistettynä huuhteluaineen tuoksu 😀

    Muija-purkit on kyllä aarteet! Marimekkoon joko hurahtaa tai sitä ei vaan ymmärrä 😀

  54. Oi, miten ihania varmasti teidän lapsuuskuvat onkaan!!! Pitääkin varastaa toi polvisukkaidea! 🙂 Musta äiditkin näyttävät ihanan pirteille kirkkaissa väreissä! Kuosien ilo tarttuu kasvoillekin, suomalaisetko muka harmaavarpusia???

  55. Varhaisimmat muistoni Marimekkoon liittyen; kävin äitini kanssa paikallisessa kangas-lanka-sisustuskaupassa joskus 80/90- luvun vaihteessa. En muista mitä äitini oli sieltä ostamassa. Joka kerta katselin reppua joka oli tehty (paksusta) Bo Boo kankaasta. Reppu oli niin korkealla ylähyllyllä ettei sitä voinut sen lähemmin ihastella 😀 En tiedä miksi, mutta tuo reppu jäi niin mieleeni.
    Ja tietysti ihanat Mari paita jota tulee käytettyä usein.
    Ihana blogi sinulla! 🙂
    (hanna8201@luukku.com)

  56. Mun on pakko kanssa sanoa että siniseen unikkoon liittyy vahvimmat muistot! äitini ompeli kankaasta mun ekaan omaan kämppään keittiön verhot! 🙂 Vähän väliä ihailen kangasta salaa, kerran ripustin ne ikkunaan mutta otin saman tien pois. Vielä ei tunnun olevan niiden aika 🙂

  57. Vanhoista kankaista tykkäisin ainakin kissanmintusta ja taikamylly-kuosista. Erityisesti siniseen unikkokankaaseen olen kyllä niin täydellisen kyllästynyt minäkin, etten huolisi sitä itselleni missään muodossa tällä hetkellä. Saa katsoa kuinka kauan menee aikaa kunnes Unikkokin alkaa taas tuntumaan kivalle kuosille.

  58. Muistan minulla olleen pienenä jokin marimekon punavalkoinen pallokuosinen paita, jota rakastin yli kaiken. Taitaa löytyä mummin kaapeista vieläkin. Muuten en niin Marimekkofani olekaan. Astioistansa pidän kyllä kovasti ja niitä olisi tarkoitus alkaa keräillä! 🙂

  59. Lapsuuden kodissani ei ollut Marimekkoa,ei missään muodossa.Kun aloitin työurani ihailin työkaveriani kun hänellä oli Marimekko vaatteita,hän osasi kantaa niitä hyvin yllään.Kun menin serkkuni luo ja hänellä oli Marisskooleja rakastuin heti niihin ja aloin keräämään niitä,ostin laivareissuilla aina yhden kun muut osti alkoholi juomia.Minkä kankaan haluaisin palauttaa en osaa sanoa,ehkä 60-luvulta jonkun.

  60. Voi ihana ihana Marimekko!
    Mulle rakkain muisto liittyy yllättäen unikkoon. Sain mummultani lahjaksi punaisia unikko-mukeja ensimmäiseen omaan kotiin. <3 Niitä tuli käytettyä paljon ja ovat yhä onneksi ehjät ja tallella, kaapin kätköissä kylläkin. Juuri nyt ei unikko oikein iske, mutta monenlaista muuta kuosia löytyy kotoa kylläkin.

  61. Ensimmäinen Marimekko vaatteeni oli siniraitainen marimekko yöpaita n. 5 vuotiaana. Pidin sitä kouluikäisenä kesämekkona, kun niin tykkäsin siitä. Kymmenvuotiaana minulla oli punaraitainen maripaita ja maripolvisukat joiden kanssa pidin päälläni hametta tai valkoisia housuihin on paras muistoni. Jopa koulukuvassa minulla on tämä vaatetus päällä ja kuva on edelleen esillä työhuoneemme kirjahyllyssä. -sqllq

  62. Itselleni – niin kuin kovin monelle muullekin näköjään Marimekko on aina tarkoittanut “sitä ällöä Unikko-kuosia” jota en vieläkään halua omaan kotiini missään muodossa. Mutta vasta nyt viime aikoina olen alkanut löytää Marimekon 'hienompia' kuoseja, kuten Siirtolapuutarha-sarjan. Muistan myös kuinka ollessani yläasteella kaikilla siisteillä tyypeillä oli Marimekon lähettilaukku ja kadehdin heitä siitä hyvästä.

  63. Ihanin tai oikeastaan vahvin Marimekko-muisto liittyy nuoruuden urheiluvuosiin. Aluspaidat ja sukat olivat AINA raidallista Marimekkoa, koko joukkueellisella tyttöjä. 😛 Tällä hetkellä koitan kartuttaa kolmen Marimekko-mukin sarjaa laajemmaksi -> lahjakortti tulisi tarpeeseen! 🙂

  64. Meillä ei ollut lapsuudenkodissa ollenkaan Marimekkoa. Vierastinkin pitkään unikkoja, pallopaitoja ja jokapoikia. Kunnes sitten lapseni syntyi, ja minun oli yhtäkkiä saatava Marimekkoa vaatekaappiin, ikkunoihin, hyllyille… Oliko se jonkinlainen tarve luoda side menneeseen, yhteys suomalaiseen sielunmaisemaan? Mene ja tiedä, mutta lapseni muistaa varmasti aikuisena Marimekon omasta kodistaan 🙂

  65. Mulla tulee varhaisimpana muistona mieleen äitini ottamat kuvat isosiskoistani. Molemmilla on kuvissa päällä marimekon teepaita ja polvisukat. Ei mitään hajua kuosin nimestä. Me aina kuviteltiin, että ne oli oikeita marimekon mallikuvia. 🙂

    Isoa päärynäkangasta toivoisin otettavan uudestaan tuotantoon.

  66. Olen suuri marimekko fani, ja jokainen marimekkoon liittyvä asia on mahtava muisto! Siitä ei pääse mihinkään, vaikkakin esimerkiksi tuo unikko jakaa niin paljon mielipiteitä, mutta maku asioista on paha lähteä kiistelemään. Itselläni tuon ehton kyllä unikolle. Unikkokuosillista tavaraa löytyy jos jonkinmoista, verhoja, paitoja, kukkaroita, lastenmakuupussi, käsilaukku, sukkia, muoviastioita, peltipurkkeja jne.. lista on loputon 🙂 Myös marimekon tasaraita ja pallokuosia löytyy omasta ja lastenvaate kaapista 🙂 Ihania <3
    Jos jonkin haluaisin takaisin tuotantoon niin beigen värisen unikkokankaan, siitä taikoisin tulevaan olohuoneeseen verhot 🙂 Ja suurena unelmana olisi myös päiväpeitot… 🙂

  67. Paljon mukavia muistoja. Jokapoika-paita punavalkoisena. Minulla, siskollani ja äidillä. Äidin paita on ollut mulla varmaan 15 vuotta ja mun vanha omalla lapsella, kylläkin lyhkähihaiseksena käytön seurauksena. Tuore muisto on kun uuteen kotiin muuttaessamme teimme lastenhuoneeseen taulun Karkuteillä-kankaasta. Sitä kangasta en ikinä hävitä vaikka se joskus seinältä pois lähtisikin. Se arkistoidaan. 🙂

  68. Minä sain ensimmäisen Marimekko tuotteen 8 vuotta sitten. Se oli joululahja äidiltäni, Marimekon pussilakanasetti. Valitettavasti tuote oli jokin sesonkituote, joten sitä ei ole saanut pitkään aikaan, enkä ole pystynyt hankkimaan toista settiä. En tiedä edes kuosin nimeä, pitäisi joskus kaivaa pussilakana vanhempieni jemmasta ja marssia Marimekon myymälään, jos osaisivat siellä kertoa minulle nimen.
    Toivoisin,että Marimekko alkaisi taas valmistaa kaivo-kangasta keltamustana. Sitä valmistettiin sen värisenä joskus 60-70 luvulla.

  69. 10v sitten inhosin marimekkoa ja nyt se on suosikkini 🙂 Ja lokki palasi tuotantoon 🙂 Kaivo-kangas on suosikkini 🙂 Meri 1977

  70. Ihana postaus, Marimekko on osa suomalaisuutta. Tasaraitapaidat kuuluu osaksi tyttöni pukeutumista. Unikko kuosi on kaunis, sitä meillä on ainakin peltipöntöissä, hiirimatossa. Tietty sinisenä. Ensi kesäksi haluaisin tyttärelleni pikkukukkaisen keltaisen unikkomekon. Ja yleensäkki kesämekot on ihania.
    -Sari
    sar.pih@suomi24.fi

  71. Mun poikani rakasti pienempänä raita- ja pallopaitoja; parhaimmillaan meillä oli yli 20 eri väristä raitaa ja palloa. Suosikki oli vaaleansininen valkoisilla palloilla, jota poikani kutsui Ti-Ti-nallepaidaksi 🙂
    Parhaillaankin än nukkuu MINUN tasaraita-yöpaita päällä 😀 vaikka onkin poika niin hänellä ollut monta marimekon tyttöjen yökkäriä käytössä, mut ne on nyt jäänyt pieniksi.
    En osaa oikein sanoa, minkä kuosin haluaisin palaavan. Marimekolla on ihania kasseja ja mariskooleja kerään 🙂

    pia1972 at luukku.com

  72. Rakastan tasaraitapaitoja.Niitä käytän lähes päivittäin,ovat aivan ihania työpaitoina ja muutoinkin.Myös eri kuoseja olen ostanut verhoiksi,myös lakanoita löytyy.Yhden mariskoolin olen ostanut joka joulu jo vuosia itselleni joululahjaksi,niitäkin on jo kertynyt joukunen kappale!Myös kukkaro,meikkipussi ja toilettilaukku on käytössä.Ostan usein lahjaksi marimekon tuotteita.terv.Tuula-Maija kontiolahdesta.

  73. unikko kuosi tulee mieleen ja tasaraidat. Siis marimekon myymälään kun menee niin mikä ihana värien kirjo tulee vastaan. Värien käyttö on niin ihailtavaa.

  74. Marimekko kuului lapsuuteen, sain kummitädiltä aina jotain Marimekko-kamaa, jotain on varmaan vieläkin jäljellä. En kuitenkaan enää innostu noista retrokuoseista, vaan tykkään enemmän uusista, esim Rinne- Niinikoski-parivaljakon tuotteet miellyttävät kovasti silmää. Mielestäni Marimekko on onnistuneesti uudistunut ja onkin tullut ostettua vuosikymmenien jälkeen viime aikoina aika paljonkin Marimekkoa.
    t, Viola

  75. Marimekon 60-luvun lopun äidin verhoista tein niiden haalistuttua tuplapussilakanan ja kun luovuin tuplapeitteestä, tein laskosverhon. Kun sille ei ollut enää sopivaa ikkunaa, myin sen vielä parilla eurolla kirppiksellä. Ja heti meni. Kuosi oli Maija Isolan Onnea. Marimekko on Laatua!
    t. katri
    kuuset(at)gmail.com

  76. Meillä ei tainnut Marimekkoa olla ollenkaan kun olin lapsi, ei ollut meidän paikakunnalla edes myymälää. Mutta toivoisin paikalliseen Marimekon jälleenmyyjäliikkeeseen rohkeammin niitä erilaisempia kankaita myyntiin perusjuttujen lisäksi!

  77. Lapseni kummi ostaa aina lahjaksi marimekkoa, se on salainen sopimus ja lahjat on aina ollut mieluisia. Lähes kaikki vaatteet kierrättää ja myyn kirppikseelä mutta marimekko ja en myy.. T : ansku

  78. Äidilläni oli todella usein punainen valkopilkullinen maripaita 70-luvulla, kun olin ihan pieni.Edelleen kuosin nähdesssäni tulee tosi lämmin ja kotoisa olo.

  79. Parhaat Marimekko-muistot liittyvät omien lasten lapsuusvuosiin, jolloin ei valmisvaatteita juuri käytetty, vaan itse ommeltiin… usein Marimekon eri kankaista, usein ne kankaat olivat myös uusiokäyttöä ja palvelleet jo verhoina tai pöytäliinoina.

  80. Tyttäreni on jo vuosia sanonut haluavansa ylioppilasmekokseen unikkokankaisen pitkän ihanuuden. Nyt viime vuosina kangas on muuttunut, mutta edelleen suunnitelma marimekon käyttämisestä pysyy…

  81. Hei,
    Se loistava pinkin ja valkoisen räjähtävä yhdistelmä ja mahdollisuus pujahtaa syleilyyn….
    olisiko Hacienda vai Ananas…. koskaan en niitä pussilakanoita saanut… jäi vain haave…
    Ainakin 1 arpa ja jatkuvaa vierailua.
    T.
    U-P

  82. Muistoja on monia, mutta Marimekon silkkinen turkoosi mekkoni siskon häissä, esikoinen masussani, oma rakas mies
    rinnallani kravatti soinnutettuna mekkooni on yksi ihanista muistoista.
    Toiveeni kuoseista onkin jo toteutunut kun Muijaa saa taas! 🙂

  83. Kiitos Hanna 🙂

    Marimekko valmisti aikoinaan reppuja ehkä enemmän, Siirillä on juuri tuo Bo Boo reppu mutta vahapintaisena ja se on ihana!

    Itsellä oli yläasteen ja lukionkin käytössä Marimekon tummansininen reppu ja se oli kestävä! Yksi parhaita reppuja mitä minulla on ollut!

  84. Pienemmissä liikkeissä tosiaan voisi olla rohkeammin erilaisia kuoseja, tai ainakin tilattavissa…onneksi nyt on verkkokauppa…saa tilailtua sieltä sellaisia asioita mitä pikkumyymälöissä ei ole 🙂

  85. Marimekon Supernova mustavalkoisena olisi IHANA saada jälleen tuotantoon. Ihan mieletön kuosi jouluverhoksi tai -liinaksi.

    Omat Mari-muistot liittyy itsellä melko voimakkaasti kotiin, jouluun. Kaivetttiin kaapista Muija-kuosiset, vanhatvanhat säilytysrasiat ja leivottiin kaikkia jouluherkkuja.

  86. Kuosi minkä haluaisin uudelleen tuotantoon on Keisarinkruunu!

    Nykyään Mari-muistoja tulee helposti, sillä puolet vaatekaapistani on Marimekkoa, mutta ensimmäiset muistot Marimekosta olivat verhot. Minulla ja siskollani olivat samanlaiset, en muista nimeä, mutta niissä oli valkoisella pohjalla pieniä värikkäitä kukkia. Huoneemme oli oikeastaan samaa huonetta, se oli vain jaettu välistä pöydillä. Myöhemmin kun tulimme vanhemmiksi väliin tehtiin seinä, mutta vahvimpia muistoja lapsuudenkodistani oli juuri tämä yhteinen huoneemme värikkäillä verhoilla.

    Aino
    aino_keto@hotmail.com

  87. Ensimmäinen muistikuva Marimekosta on äidin 70-lukulaiset mekot. Vieläkin tulee äiti mieleen joistain vanhoista kuoseista. Hienoa, että Marimekko elää jälleen yhtä kukoistustaan.
    ahlfors(at)suomi24.fi

  88. Tasaraitapaita ilahduttaa aina vaan, mutta rakkain muisto on ehkä kuitenkin verhot lapsuudenkodista. Nimimerkki Neiti Kesäheinä

  89. Mun paras Marimekko-muisto itse asiassa liittyy meidän nuoriso-ohjaajaan. Hän oli aina kova Marimekko-fani ja hällä oli lähes aina raitapaita päällä. Kerran hän toi partio-iltaan pelin, jossa piti arvailla vihjeiden mukaan, mistä paikan/ihmisen/asian nimestä oli kyse. Yhtenä vihjeenä oli “mekkotyttö” ja kaikki olivat aivan pihalla, että mikä tämä nyt on. Tämän huomattuaan ohjaaja otti paremman ryhdin, niin että Marimekko-logo varmasti näkyi kunnolla kaikille ja totesi pilke silmäkulmassa “jos joku ei tiedä mekkotyttöä, niin lätty lätisee”. Siinä lamppu syttyi yhdellä jos toisellakin sen rinnan röyhistämisen jälkeen. Tapauksesta on melkein kymmenen vuotta, mutta edelleen (keltaisen) logolla varustetun raitapaidan nähdessäni mieleeni nousee ohjaajan hymyilevät kasvot ja mekkotyttö Mari. 😀

    Itsehän pidän eniten klassisesta Unikko-kuosista.

    spinningnight (at) gmail (piste) com

  90. Muistoja ei ole, koska olen kai vielä liian nuori fiilistelemään. Parasta mitä omistan marimekolta on punainen fokus-verho. Siihen kuosiin en ole vielä kyllästynyt pätkääkään. Toinen lempparini on siirtolapuutarha-kuosi.

  91. Meil oli pienenä aina raitapaitoja, kaupassa aina mietittiin tarkkaan, et mikä mahollisimman kirkas väri nyt lähtee mukaan. Sit mätsäiltiin samanväristen raitasukkien kans, lempparit oli kelta-oranssit raidat sekä sukis että paidas. :DD Sitten kerran joillain markkinoil tuli vastaan semmosia nutturantekojuttuja niillä samoilla raitakuoseilla ja siinä sitä oltiin, kun joukkoon pistettiin mukaan semmonen kelta-oranssiraitanen nutturanteko- justka hiuksiin. Kävelevä Marimekon mainos!

    theabroaders (at) gmail (piste) com

  92. Rakkain muisto Marimekosta on lapsuuden kodin sisustuksen kuosit, etenkin Fujiwo Ishimoton suunnittelemat sellaiset. Nyt ostoslistalla on Fujin Korsi-kangasta, josta aion tehdä verhot olkkariin. Tämän vuoksi joka kuukausi lähtee pieni murunen opintotuesta säästöön uusia verhoja varten. Vaikka muunlaisia raitakankaita saisikin opiskelijapudjettiin sopivammalla hinnalla, ei niistä vain löydy samanlaista sielua kun Korresta 😀

  93. Lämpimin Marimekko-muisto taitaa olla ihan muutaman vuoden takaa, kun muutimme sisareni kanssa ensimmäiseen yhteiseen opiskelija-asuntoomme. Opiskelijalla ei ollut (tai ole edelleenkään) varaa sijoittaa suuria summia sisustukseen, mutta onneksi äiti lupautui lahjoittamaan keittiöön verhokapan. Kodin sydämeen ilmestyi pian vaaleansinistä Lumi-kuosia oleva Mari-kappa. Verho sopii joka vuodenaikaan ja on pysynyt varsin mieleisenä.

    Toki ylioppilaspäiväksi Marimekon liikkeestä haettu mustavalkoinen graafinen kotelomekko on edelleen tallessa, vaikka ei enää päälle menekään. Ehkä omalle tyttärelle sitten 🙂

    emilia.karumaa@gmail.com

  94. Minun paras muistoni vie yläaste-aikoihin, kun sain elämäni ensimmäinen tasaraitapaitani, joka oli vaaleanpuna-vaaleansininen. Se on edelleen käytössä vaikka noista ajoista jo monen monta vuotta onkin =).

    ninuska76@luukku.com

  95. Minun Marimekko-muistoihini kuuluu elävästi ensimmäisen asuntoni sisustaminen poikaystäväni kanssa, keittiöön kun oli saatavana ne siniset Unikkoverhot ja kahvipurkit, sekä patalaput. Muistan vieläkin sen tunteen miltä tuntui ripustaa ne verhot ensimmäistä kertaa paikoilleen. Asunto tuntui sen jälkeen ihan oikealta kodilta. <3

  96. Hola! Lapsuuden hedelmäkoripaidat ovat muistoja mustavalkovalokuvista. Nyt omat pienet miehet ovat saaneet retrot käyttöönsä. Marimekon suoraviivaisuus, suoralinjaisuus ja selkeys ovat ajattomia!

  97. Marimekon mekot <3 Ne liittyvät niin moneen hetkeen, löytyy värikästä, mustavalkoista, graaffista ja iloista.

    -eveliina12

  98. Ekan oikean palkan saadessani marssin Marimekon liikkeeseen ja ostin pitkät punaiset Unikko-verhot. Ne kulkivat mukanani opiskeluvuodet ja vielä hetken sen jälkeenkin kunnes talletin kaappiin odottamaan uutta tulemista. Nyt ne koristavat tyttäreni huonetta ja sopivat sinne kuin nappi päähän! -Riitu

  99. Paras muisto lapsuudesta on ne ihanat tasaraitapaidat ja yöppärit , joka joulu pukki toi uuden ja se puettiin heti päälle <3 Nyt olen löytänyt Marimekon uudestaan monen vuoden jälkeen , ihania tunikoita , astioita , kankaita....
    Lempparikuosit on kankaissa Muija , Kaivo ja Lokki , uudemmista kuoseista Sanna Annukan kuosit , räsymatto , puutarhurin parhaat….niin ja ne raidat tietysti 🙂

    -TanjaRiitta-

  100. Paras Marimekko-muistoni on kun olin juuri tullut äidiksi ja poikani nimi on Joonas. Hän oli vain vajaa puolen vuoden ikäinen kun oli ystävänmyynti ja siellä oli myynnissä Joonas-taulu. Ihmettelin todella paljon tätä ja myyjä kertoi Joonas-kuosista ja mitä muuta Joonas-tuotteita heillä on.
    Voit vaan kuvitella kuinka paljon niitä löytyy meillä !
    Vähän tämän jälkeen oli käymässä Tapiolan Marimekolla, katselin jotain Joonas-tuotetta, mitä meillä ei ollut, vielä ja myyjä kertoi hänenkin poikansa nimi on Joonas. Siis selvennykseksi en kertonut myyjälle olevani Joonas-nimisen pojan äiti, hän vaan näki ilmeestäni kaiken.
    Marimekkomaiseen tapaan palvelua !

  101. Paras Marimekko-muistoni on kun olin juuri tullut äidiksi ja poikani nimi on Joonas. Hän oli vain vajaa puolen vuoden ikäinen kun oli ystävänmyynti ja siellä oli myynnissä Joonas-taulu. Ihmettelin todella paljon tätä ja myyjä kertoi Joonas-kuosista ja mitä muuta Joonas-tuotteita heillä on.
    Voit vaan kuvitella kuinka paljon niitä löytyy meillä !
    Vähän tämän jälkeen oli käymässä Tapiolan Marimekolla, katselin jotain Joonas-tuotetta, mitä meillä ei ollut, vielä ja myyjä kertoi hänenkin poikansa nimi on Joonas. Siis selvennykseksi en kertonut myyjälle olevani Joonas-nimisen pojan äiti, hän vaan näki ilmeestäni kaiken.
    Marimekkomaiseen tapaan palvelua !

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *