KIVINENKUKKA

Sunnuntai. 
Ristiriitaiset tunteet. 
Tarvitsin väriä, väriterapiaa. Piristystä.
Kaivoin kaapista verhot. Mummuni vanhat. 
Laitoin ne pöydälle, tuijotin niitä…aloin itkeä.
Mummuni joutui eilen sairaalaan, tunneskaala oli valtava. 
Huoli, suru, pelko ja ilo siitä, että hän on hoidossa. 
Perään valtava kiitollisuus läheisistä, perheestä ja ystävistä.
Kuolema on pyörinyt mielessä. Sain uutisen, että tuttavani oli kuollut onnettomuudessa. 24-vuotiaana.
Väistämättä sitä pysähtyy miettimään.
Tänään mummun luo sairaalaan, kimppu tulppaaneja mukana. 
Kumpa voisin viedä mukanani kevään ja auringonkin…

Marimekko (Maija Isola – Kivinenkukka 1971)

You may also like

No Comments

  1. Paljon voimia, se vaatii voimaa että jaksaa olla läsnä kun läheinen on vakavasti sairas, mutta sitä ei koskaan jää katumaan jälkeenpäin. Voimia. Ihana kangas, tosi kaunis kuosi!

  2. Jaksamista <3
    Itse käyn juurikin läpi vuoden takaisia tuntemuksia kun mummo oli sairaalassa, miten se lyhyt aika olikin niin raskasta. Maaliskuussa sanoimme sitten viimeiset heipat mummolle <3

  3. Voi kiitos<3

    Mummuista ja vaareista luopuminen on raskasta, monien lapsuusmuistot ovat kultaisimmillaan mummolassa vietetyissä hetkissä ja ei kenties tällaisia mummoja enää tule olemaankaan omat vanhempamme…nykyajan modernit isovanhemmat.

    Onneksi muistot säilyy sydämessä <3

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *