MARRASKUISIA RÄPSYJÄ JA SYVIÄ VESIÄ

siiri hunajaista lindex lastenvaatteet hay poyta eames caravaggio blossa hunajaistahunajaista keittio kitchen finnish home decoration sisustusblogi hunajaista olohuone livingroom hay iittala aarikka hunajaista sisustusblogi siirin huoneen hylly string system hunajaista house doctor work lamp hunajaista

lindex bear hunajaistasiiri lastenvaatteet hunajaista lindextyohuoneesta saana ja olli parolan rottinki kaarina helenius lundiahimmeli siiri lindex hunajaista marimekkoMarraskuun alku on ollut todella yllättävän raskas. Vaikka täällä olen fiilistellyt luontoa ja nautiskellut arjen hetkistä, käy taustalla kokoajan syvä ajatusprosessi. Niin kuin muuttolinnut kaipaavat lämpimään, taidan minäkin. Tai ehkä muutoksen tuulet houkuttelevat.

Kotona on kovin hiljaista. Ville on ollut paljon töissä ja me Siirin kanssa sipsuttelemme villasukissamme ja nautimme siitä, että aika tuntuu pysähtyneen. Voi miten lapsen nauru on parasta silloin, kun aikuistenmaailma tuntuu raskaalle. Kun Siiri räpsyttelee ripsillään poskeeni “perhosia” ja kaivautuu sohvalle kanssani kirjaa lukemaan, on hyvä olla.

Onneksi on myös olemassa hyvät ystävät. Anu, yksi parhaista ystävistäni osaa laittaa asiani järjestykseen, tarjota näkökulmia ja ymmärrystä. Miksi näin arjessa näkee ystäviä liian vähän. Nuorena ei muuta tehnytkään, kuin jakoi kaiken vapaa-aikansa ystävien kanssa. Ei lapset tai puoliso ole este ystävien näkemiselle iltaisin, ehkä vain hidaste. Joskus arki vain vie mennessään. Ne ystävät, joiden kanssa voi aidosti olla oma itsensä ja joiden kanssa juttu jatkuu siitä mihin on viimeksi jääty…he ovat lahja.

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Facebookissa, Blogilistalla sekä Instagramissa.

You may also like

36 Comments

  1. Ihan samoja ajatuksia ja tuntoja podhittu ja podettu täälläkin. Tuntuu, että tämä jatkuva pimeys ja vesisade ja arki ja velvollisuudet ovat imeneet mukanaan kaiken vähänkin energian, mitä joskus oli. Meillä tosin yritetään saada lisää energiaa viikon päästä tiistaina, kun olen kutsunut meille kasan lapsi- ja aikuisystäviä istumaan iltaa ja nyyttikesteilemään. Ihan vaan siitä syystä, että joskus tosiaan näkisi niitä ystäviä!

    1. Niinpä, uskoin pystyväni vastustamaan kaamosfiiliksiä, masennuksesta ei ihan voi puhua mutta sellainen voimaton olo ja tässä ollut kaikenlaista.

      Parasta on kun voi kerätä ympärilleen rakkaita ihmisiä, nauraa ja suunnata ajatukset aivan toisaalle! <3

  2. Right said Fred! Olet asian ytimessä tuossa ystävä-asiassa. Itelläkin ollu jotenkin sellasta masentavaa tässä viime aikoina, vaikka tietysti hyviäkin hetkiä on, niistä pitäisi vaan muistaa nauttia täysin rinnoin silloin kun se hetki on. Tajusin joku aika sitten eläväni aika pitkälti sellaista “sitten kun”- elämää, ja tajusin että se on kauhean huono juttu 🙁 Ite tarvin sellasen irtioton monesti “normaalielämästä”, jotta osaa taas nauttia siitä hetkestä ja pienistä kivoista arjen jutuista.

    1. Mä olen kanssa “sitten kun”-ihminen ja usein on pakotettava itsensä katsomaan eteensä sitä mitä tällä hetkellä on hyvää ja onnea tuovaa 🙂 Toisinaan se uhontuu ja alkaa taas kaivata jotain…eikä aina tiedäkään mitä se jokin muu voisi olla.

      Irtiotot ystävien kanssa on pelastusrengas, saa ajatukset muualle ja nimenomaan elää hetkessä 🙂 Nauramisen voima on uskomaton! Puhumattakaan siitä, että pääsisi tanssimaan porukalla 😀

  3. Teillä on kyllä niin ihanan persoonallinen, kaunis ja viihtyisä koti. Ei voi kuin huokailla täällä..

    Tuo pimeys. Se vie kaikki mehut. Toivotaan nyt sitä lunta ja äkkiä, että saadaan edes jotain valoa tänne suomenkamaralle.. 🙂

  4. Mulla tuntuu loka-marraskuu tekevän saman joka vuosi nykyisin. Jotenkin tämä pimeys ja koleus on liikaa. Heti kun tulee lumi ja/tai talvipäivänseisaus ja alkaa päivä pitenemään, helpottaa. Tässä vaiheessa jää helposti vellomaan kaikkeen pienestikin negatiiviseen, valon myötä sitä osaa jo nauraa itselleen ja maailman menolle.

    Teillä paljon samoja juttuja kotona kuin meilläkin, ja paljon sellaisia mitä haluaisin. Mä viihtyisin niin hyvin teillä 🙂

    1. Joulun aika helpottaa ja helmikuun hanget saa taas hymyilemään leveämmin, pitää vaan opetella löytämään ilonaihetta arjesta taas…ja pitää yhteyttä enemmän ystäviin!

      Tervetuloa joskus kylään viihtymään 😉

  5. Täällä kahlataan myös syvissä vesissä.. Jotenkin odotan joulukuun alkua niin pääsee heittäytymään siihen koristeluun ja leipomiseen ja muuhun tunnelmointiin. Ilman lunta tämä pimeys menee kyllä suoraan mieleen, mutta niin kun sanoit – lapsen nauru tuo kyllä valoa siihen pimeimpäänkin hetkeen.

    1. Syvät vedet on nyt pakko vaan kestää, ehkä elämä taas näyttää paremman puolensa…juuri juttelin ystäväni kanssa ja hän sanoi, että onnellisuuden määränkin tarvitsee olla vakio, kun saa hyvää paljon, niin hetken päästä tulee lokaakin niskaan.

      Joulu pelastaa tämän pimeän ajan ehdottomasti, pitää alkaa viritellä sitä aktiivisemmin ja samalla tavata ystäviä enemmän…ehkä pikkujouluilla on myös tehtävä pitää ihmiset järjissään pimeimpään vuodenaikaan 😀

  6. Tärkeitä juttuja! Olen jo useampana vuonna harmitellut, että elo on pimeänä aikana niin erilaista kuin kesällä. Kesällä meidän mäellä on eloa, ihmiset ovat ulkona, kadulla tai puutarhahommissa ja aina löytyy juttuseuraa, kun ovesta ulos astuu. Talvella hautaudumme koteihimme ja näemme naapureita Prisman kelmeässä valossa.

    Juuri eilen treeneistä kotiuduttuani, väsyneenä mutta onnellisena, päivitin Spotifyn soittolistaani ja pistin musiikin soimaan. Se tuntuu tuovan minulle eneriaa ja voimaa näin marraskuussakin. Kunpa sen muistaisi useammin.

    1. Niinpä, miksi suomalaiset käpertyvät sisäänpäin näin talvella…kun miksei sitä yhtälailla voisi elää täysillä, nähdä ihmisiä ja kokoontua yhteen…nimenomaan nyt pitäisikin elää kahta kauheammin ja uhmata yksinäisyyttä ja pimeyttä!

      Prisman kelmeät valot, voiko paremmin enää kuvatakaan sitä arjen ankeutta…nopea kuulumistenvaihto niinkin ahdistavassa paikassa kuin supermarket!

      Musiikki on mullakin todella suuri voimauttaja, kuuntelen kokoajan musiikkia ja huomaan valitsevani biisit tällä hetkellä melankoliselta listaltani, pitääkin pistää humpat soimaan ja vaikka tanssia villasukissaan ja haistattaa pitkät huonoille fiiliksille!

  7. Muistan kuinka ystävien menettämisen pelko ensimmäisen kerran iski joskus varhaisteini-iässä joulukortteja kirjoittaessa. Äidilläni oli aina lista ihmisistä kenelle kortit laitetaan ja kun aloin kysellä keitä nämä ihmiset, sukulaisia lukuun ottamatta, oikeastaan ovat, oli vastaus että vanhoja opiskelu- ja lapsuusystäviä. Tajusin, etten ollut (ja tuskin vanhempanikaan) nähnyt kyseisiä ihmisiä kertaakaan oman noin 13 vuoden iän aikana. Silloin iski kauhu, että näinkö itsellekin käy.
    Huomaan ajattelevani lähes päivittäin, että pitäisi tarttua puhelimeen ja soittaa sinne ja sinne ja sinne. En tiedä miksi se tuntuu niin “vaikealta”, koska kuten sanoit, niiden hyvien ystävien kanssa voi vain jatkaa siitä mihin on jäänyt. Entinen kämppiksenikin asuu pohjoisessa ja näemme ehkä kerran kolmessa vuodessa, emmekä juuri soittele, vaikka jatkuvasti on mielessä, mutta silti juttu luistaa joka kerta eikä tunnu lainkaan siltä, että olisi vuosia kulunut välissä.

    1. Miksi toi just menee noin!! On niin monia ihania tyyppejä joiden kanssa on pitänyt yhteyttä päivittäin ennen ja nyt saattaa tosiaan vierähtää vuosikin ihan hujauksessa ja silti ajattelee toista usein!

      Nyt otankin alkavasta vuodesta uuden projektin, ystävyyden vuosi 2014, ja kunnostaudun itsekin ystävänä!

      Miksi se on niin, että aikuisiällä ystävät jää, tehtiin sitä rankkoja töitä nuorempanakin…

  8. Täysin samaa mieltä. Ystävät on se piristävä voima keskellä pysähtynyttä vaihetta. En tiedä odotanko enemmän joulun tuomaa lämpöä vai lumen aikaansaamaa valoa. Kuitenkin odottavalla kannalla tunnutaan olevan täälläkin. Muutoksen tuulet ja puhdistava sade. Näillä mennään ja nautitaan kynttilöistä pimeyden keskellä. 🙂

    1. Voi ystävät, joskus ihan puristaa rinnasta miten ikävä voi olla!

      Joulu tuo kyllä ihanaa puuhaa ja arjen huolet unohtuu siinä sivussa helpommin 🙂

      Tällä kertaa muutoksen tuulet houkuttelee ja saa nähdä vielä mitä tässä tapahtuu seuraavaksi 🙂

      Kiitos muistutuksesta, nyt kynttilät palamaan ja sohvalle takkatulen lämpöön, helpottanee! 🙂

  9. Ihana lukea, että muillakin mennään vähän matalalennolla. Kirjoitinkin jo, että olen varmaan raskaushormoneissani sekaisin, mutta toisaalta marraskuukin saattaa olla aikamoinen syyllinen. Tai molemmat. 🙂 enivei, toivotaan vähän valoa sekä mieleen että taivaalle.

    1. Joskus on todella matalalentoa, mutta onneksi minulla se on hyvin lyhytaikaista. 🙂 Nautinkin vähän rypemisestä ja sieltä taas noustaan jaloilleen vahvempana 😀

      Ihanaa aurinkoista marraskuuta sinne, tänäänkin oli huikea valo vaikka kova tuuli olikin :))

  10. Mulla on jotenkin erilainen fiilis tänä syksynä… On pimeetä ja ankeeta joo, mutta olen silti jaksanut käydä salilla, zumbassa, kävelylenkeillä yms. Minä, entinen sohvaperuna! Eli liikunta piristää ja samalla innostaa liikkumaan lisää. Toki myös tulokset motivoivat: taas jalkaan mahtuvat farkut ja kasvavat lihakset. Ei haittaa vaikka olis marraskuu, mulla on nyt täsmäase sitä vastaan! 😀

    1. Liikunta kyllä toimii tohon varmasti parhaiten, itsekin liikun töissä tosi paljon lasten kanssa ja metsäretket on erityisesti se mikä saa minut voimaan hyvin! 🙂 Hengästyminen, höyryävä hengitys ja hikilenkki polkuja kavuten 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *