YKSI TUULINEN SUNNUNTAI

mierola hameenlinna hunajaistamierolan siltaruusunmarjat hunajaistamierolassa hunajaistamierola hameenlinna hunajaista ulkoilua

vihrea joulukuuhunajaista mokilla lumimarjasiiri kalastaa mokilla mini rodini reimavesi jaassajaa jarvesta ville ja siiri kalastaa carharttleppahunajaista mokilla lifestyle blogijaa saalislumimarja mokillacarhartt lapsi mini rodini polarn o pyretlumimarjaorvokko joulukuussaIltarientojen jälkeen on aina olo, että pitää puhdistautua. Rauhoittua ja korvata taas itselleen hulluttelu, antaa kropalle lepoa.

Meidän sunnuntai kului hyvin levollisesti, ei kiirettä minnekään aamulla. Kun tuntui hyvälle, pukeuduimme lämpimästi ja lähdimme ajelulle. Pysähdyimme ensin Mierolaan, kun emme tienneet minne menisimme, lopulta löysimme itsemme mökiltä.

Hiirenhiljainen maalaismaisema, tuulen suhina ja veden liplatus. Ville ja Siiri kalastivat jääkaloja, minä kuljeskelin pellonreunoja pitkin, tuuletin päätäni. En ajatellut mitään. Tai aluksi vain annoin kaiken energian höyrytä taivaan tuuleen.

Pikkuhiljaa siinä huomaa voimaantuvansa. Ajatus alkaa kulkea. Ei tosin arkisissa asioissa, vaan lapsuusmuistoissa. Mietin mummua, kesiä mökillä, tongin mudasta kasvien alkuja. Löysin joulukuisen orvokinkin.

Luonto on ihmeellinen, näissä rankoissa oloissa jaksaa orvokki nostaa päänsä hyytävästä mullasta.Yhtälailla itse tuntee heräävänsä mökin karussa harmaassa maisemassa enemmän eloon. Hymyilin itsekseni, vähitellen hyräilin. Tuijotin taivaalle, istuin puron reunalle.

Pikkuhiljaa huomaa olevansa valmis. Valmis lähtemään kotiin. Arkeen. Mutta vapaa tuuli jää hiuksiin taas hetkeksi kiinni, onneksi.

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Facebookissa, Blogilistalla sekä Instagramissa.

Continue Reading