PAPUN NAPPITUNIKA

hunajaista phography lapsikuvaus lapsimallit malli vimma legginsit louekari marimekko lastenvaatteet lapsimalli valokuvaus photgraphy

siiri papu stories nappipaita paita lastenvaatteet muoti kids clothes fashion hunajaistahunajaista marimekko vimma siiri lastenvaatteet muoti aitiysblogi mammablogiArki on vienyt taas vauhdilla, ja olen tästäkin unohtanut tehdä juttua. Siiri sai Papulta ihanan Nappitunikan.Tässä paidassa ei ole printtiä lainkaan, vain hauskat isot keltaiset napit.

Itse tykkään kovasti noista neliönmallisista leveistä paidoista itselläni sekä Siirillä. Legginsit vaan alle ja avot se on siinä. Paitaa on hauska yhdistellä tahallaan epäsopiviinkin alaosiin, tosin Vimman leggarit ovat juuri passelit. Neliöpaidat tosin näin kovilla pakkasilla tarvitsevat alleen ehdottomasti jonkin aluspaidan, ettei viima käy selkään.

Papua siellä, Papua täällä. Tämä merkki näyttää jäävän lastenkaapin vakiovarustukseen. Siiri on samaa mieltä. Pysynee muuten varmasti pitkään hyvänä, printittömyytensä puolesta. Kokokin on reilu, joten tämä pysyy kaapissa varmasti vuoden päivät.

Tsekatkaapas muuten stailaus, se on Siirin suunnittelema. Ja poseeraukset taas taattua Sirpa-laatua 🙂

Paita saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Facebookissa, Blogilistalla sekä Instagramissa.

Continue Reading

EEEEEEEEEEEEEMELIIIIIIIIIIIII!!!!!!! (ELOKUVAVINKKI)

hunajaista lastenhuone sisustus kids room interior decoration avaroom string marimekko hunajaista siiri papu stories lastenhuone vimma legginsit hanna konola fine little day string pocket ava room everyday design hunajaista vaahteranmaen eemeli ja iida hunajaista vaahteranmaen eemeli ja iida hunajaista

Olen unohtanut kirjoittaa yhdestä asiasta. Kävimme tässä taannoin Siirin ja Villen kanssa elokuvissa katsomassa Vaahteranmäen Eemelin ja Iidan. Piti teille kertoa siitä vinkkinä, sillä elokuva yllätti minut yhdellä asialla positiivisesti.

Lastenohjelmat ovat yleensä nykyään hyvin nopeatempoisia ja pokemonit taisteluineen kuuluvat ainakin meillä kieltolistalle juuri ohjelman levottomuuden vuoksi. Vaahteranmäen Eemeli ja Iida-elokuva oli ihan eri maata kuin lähes kaikki muut lastenelokuvat ja ohjelmat mitä tiedän.

Elokuva on tehty Astrid Lingrenin Eemeli-kirjojen juhlavuoden kunniaksi, sillä ensimmäisen Eemeli-kirjan julkaisemisesta on kulunut 50-vuotta. Elokuvan on ohjannut Per Åhlin, jonka elokuvia itse Lingren ihaili suuresti. Per on muun muassa ohjannut Mikko Mallikas-animaatioita. Täytyy uskoa, että kunnioitus on varmasti ollut heillä molemminpuolista, sillä elokuva perustuu vahvasti kirjoihin. Täytyy nostaa hattua, ettei hahmoja lähdetty kuvittamaan uusiksi, vaan valkokankaalle on toistettu tutuiksi tulleet Björn Bergin suunnittelemat Vaahteranmäen hahmot.

Elokuvan paras ja yllättävin ominaisuus oli sen tempo. Aikuisellekin aluksi haastavaa tottua erittäin hidastempoiseen tarinankerrontaan ja kuvien vaihtumiseen. Vähitellen tarina vetää imuunsa niin voimakkaasti, että ihmettelen miksei elokuvien tempoa hidastettaisi useamminkin. Hidastempoisuus sai syntymään tunteen, että itsekin olisi Vaahteranmäellä, verkkaisuus antoi omalle mielikuvitukselle tilaa.

Elokuva koostuu kolmesta eri tarinasta: Eemelin metku n:o 325, Eemeli ja pikku Iidan metku sekä Eemelin sadas puu-ukko. Tarinoissa seikkaillaan lasten maailmassa, mistä nykyajan lapsilla ei ole kokemusta. Aikuisena ymmärtää metkujen seuraukset, selkäsaunat vältetään isää pakoilemalla. Siirille elokuva kuitenkin aukesi hyvin hauskana ja onnellisena. Itse Eemeli kuvataan hyväntahtoisena suloisena poikana, jolle vain sattuu ja tapahtuu asioita. Ei niinkään ilkikurisena, miten Eemelistä yleensä ajatellaan.

Elokuvan äänimaailmalle myös suuri plussa, aidot maatilan eläinten äänet loivat ihanan tunnelman. Siiristä pelkkä harakan-räksytys oli huikean hauskaa! Seurasin vierestä katsomon isoimpia lapsia ja hyvin näytti heihin uppoavan myös. Olin aluksi aivan varma, että elokuva olisi koululaiselle liian “lälly”. (Tao Tao-äitinä tunnettu) Inkeri Wallenius saa äänellään luotua taianomaisen maailman, mikä vie sydämen mennessään.

Tunnin kestävän elokuvan jälkeen poistui teatterista hymyileviä perheitä, ja kyllä sitä laulua hyräillen…voooooooi, herranjestas minkälainen lapsi oli hän, on hyvä ettei Eemeleitä ole enemmän….

Jos ette ole vielä käyneet katsomassa, menkää ihmeessä (vaikka tänään!)

Eemeli-kirjaa onkin elokuvassa käymisen jälkeen luettu enemmän kuin koskaan ennen. Kyllä lukemisharrastusta tukee käynti elokuvissa, aina silloin tällöin.

 

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Facebookissa, Blogilistalla sekä Instagramissa.

Continue Reading