KUN MINUSTA TULI ÄITI – SIIRIN ENSIMMÄISET 10 KUUKAUTTA

84195483 85323463 86062220 88981139hunajaista ville sairaalassa siiri vauvana 90918872ikeassa hunajaista siiri ja ville 92834586 93477079 94939764 95911703 96774986 97097844 97350953 97351261 99339407 99339511 99781449 100338131 100338470 100676409 100676568 102223145 102223152 102623123 102788314 102863137 102863205 102908275 102908919 103127005 103613949 103993203 104635378 104635617 104640995 105069720 105070256 105071667 105073255 105073510 105245567 Monesti saan toiveita koskien postausten sisältöä. Olen tällä viikolla kärsinyt melkoisesta writer’s blockista ja koneelle tuleminen on tuntunut turhauttavalle, kun juttua ei vain ole tullut. Kuvien puutteesta puhumattakaan. Istuin kuitenkin äsken sohvalla ja minulla välähti, nyt vastaan yhteen lukijoiden esittämään toiveeseen, kun minusta tuli äiti.

Siiri syntyi syyskuun viimeisenä päivänä 2008. Ennen raskauttani olimme viettäneet hyvin onnellista ja vaihdikasta nuoren pariskunnan yhteiselämää pelaten golfia, juhlien ystävien kanssa, käyden paljon keikoilla. Raskaus oli erittäin toivottu ja koko raskausajan olinkin hyväntuulinen (niitä satunnaisia hormonihyrskyjä lukuunottamatta). Nautin olostani, vaikka olin valtava. Se kai kulkee suvussamme, suurivatsaisuus. Minua ei hetkauttanut, vaikka eräskin jäätelökioskin myyjä kysyi, odotanko kaksosia. Kesällä raskaana oleminen oli ihanaa, töistä poisjäätyäni nautin olostani, lyllersin pitkin Hämeenlinnan keskustan puistoja, luin kirjaa kirkkopuistossa ja fiilistelin olotilaani.

Siirin potkut masuni sisällä tuntuivat hyvälle, Siiri oli silti melko rauhallinen jo maha-aikanaan. Selvä rytmi oli aistittavissa, ilta-ihminen lapsestani tulisi. Kun piti mennä nukkumaan, alkoi valtava myllerrys kuin sanoen “Heeeei, olen täällä, huomiota!” Synnytyskertomukseni olen jo julkaissut täällä aiemmin, mutta ajattelin kertoa teille kuvien ja vanhojen päiväkirjatekstieni myötä Siirin ensimmäisestä vuodesta.

Olen ystäväporukastani ensimmäisten joukossa, joka sai lapsia ja vertaistukea oli vähän tarjolla. Kuitenkin netin välityksellä saatoin vaihtaa kuulumisia samaan aikaan vauva-aikaa elävien äitien kanssa, jä tämä tuntui todella tärkeälle. Kasvatusalalla työskentelystä huolimatta oli aivan kädetön ja uudessa tilanteessa. Äitiydessä oli opeteltavaa. Ville oli todella suuri tuki vierelläni, ja hänen ansiostaan selvisin todella pahasta väsymyskierteestä ja lopulta äitiyteen sopeutuminen helpotti. Ensimmäiset kuukaudet menivät aivan sumussa. Onneksi olen kirjoitellut ajatuksiani ja tapahtumia ylös Irc-galleriaan. (Jes, luit oikein, hahah) Eipä näin jälkikäteen väsymys näy teksteistäni, toisaalta sitä on suodattanut joitakin huonoja hetkiä toisten silmiltä. Kyllä, minäkin olin toisinaan se pieruverkkareissa ja kotona homehtuva äiti, joka pyöritti arkea ja pesukonetta tasaiseen tahtiin.

Silti, olen ollut todella onnellinen jokaisesta hetkestä siirin kanssa, vaikka Villen ollessa töissä meinasin mökkihöperöityäkin. Kumpa silloin olisi ollut blogi, mikä olisi pitänyt kiireisenä. Toisaalta taas hyvä, sillä olen kaiken huomioni antanut Siirille.

Tässä muutama lainaus päiväkirjastani:

9.10.2008: Ihanaa tämä äitinä oleminen, se on kyl mun juttu! Vaikka tietty totuttelua vaatii viel arkirytmin muutos, mutta kyllä tätä kaikkea on odotettu! Vauvakin on rauhallisempi kun se huomaa et vanhemmilla alkaa oleen toi hoitopuoli hallussa ja itsevarmuus kohenee kokoajan 😀

14.10.2008: Aivan ihanaa tää arki <3 Ei voi muuta sanoa, pikkunen on kiltti kun mikä…ei itke turhasta, ei pelkää kovia tai yllättäviä ääniäkään (mahtaneeko mun raskausajan suht kovalla musiikinkuuntelulla olla osuutta asiaan, mut ei siis oo pelästyny imuria eikä sitä et tiputin vesilasin lattialle tai kun hiustenkuivaaja tippu hoitopöydän vieressä lattialle), syö hyvin ja nukkuu hyvin 🙂 Yöllä herätään 1-2 kertaa syömään eli tollasia 3-5 tunnin pätkiä pikkunen vetelee unta.

31.10.2008: Neitinen on taitava, osaa laittaa tutin suuhun itse ja osaa vastata mulle jo parilla äänteellä takaisin! Kun äiti sanoo ÖY, vastaa ihanalla vienolla äänellä Öy 😀 Kun äiti sanoo AA, neiti vastaa 🙂 <3

8.11.2008: (Ristiäispäivänä) Nimestä: Siiri nimi vain kuvasti mielestämme tyttömme ihanan rauhallista luonnetta ja sopi myös kasvonpiirteisiin mielestämme täysin. Villen poisnukkunut mummo oli myös Siiri. Näin nimi myös jatkumona suvussa. Sofia nimi valikoitui toiseksi nimeksi lähinnä sen merkityksen vuoksi, Sofia tarkoittaa viisautta tai ‘viisauden rakastajaa’ ja mitäs muutakaan toivomme, kun että neidistämme kasvaa fiksu tyttö, joka on kiinnostunut pohtimaan ihmisyyttä ja maailmaa ja niiden syvempiä salaisuuksia.

20.12.2008: Muutama päivä sitten kesken arkiaskareiden yllätin Villen itkevän Siiri sylissä, ja itsellä tuli sama fiilis (taas) tänään…sydän on niin onnea pullollaan, että sen on purkauduttava kyynelin…voisi muuten poksahtaa onnesta!

3.1.2009: Voi kuinka pienen ihmisen ensimmäinen kunnon nauru sai sydämen taas pursuamaan onnesta! Siiri siis nauroi tänään ja minä pamahdin itkuun 😀 Voi tätä onnea!

12.1.2009: Siiri kasvaa kovasti, syö pottua, porkkanaa ja kukkakaalia hyvällä halulla. Velliäkin ollaan annettu. Tuntuu et korvikemaito ei riitä, nälkä oli kova ennen kiinteiden antamista. Ensviikolla näkee miten tosiaan mitat muuttunu 😀 Kovasti neiti kääntyilee, säkällä. Toisinaan siis ei onnistu mut ei tässä kellään mikään kiire ole kääntyilemisen suhteen. Samoin koittaa neitonen kovasti punkea istumaan…eli näitä perusjuttuja tämän ikäiselle vauvalle. Pikkuvauvavaihe on jo selkeesti ohi, voi tulee tippa silmään kun vanhoja kuvia katselee. Ja jännä kuinka synnytyskin on ajan myötä alkanut tuntua hienolle 😀 Että tuskin Siiri siis ainoikaiseksi jää.

17.2.2009: Oisin perustanu blogin mut en keksiny sille nimee niin jäi tekemättä :DDDD Ehdotuksia? Sellanen mikä kuvastais mua ihmisenä 😀 Ei oo helppo tehtävä :DDDD

30.5.2009: Kahdeksan kuukautta sitten neitimme syntyi, lähes tarkalleen tähän kellonaikaan hänet tuotiin meille tarkkailusta ja halimme ensimmäistä kertaa kunnolla! Voi sitä ihmettelyn ja tuijottelun määrää! Vaikka nykyään elämä on “arkistunut”, silti jaksaa ihmetellä meidän ihanaa pakkausta lähes päivittäin. Nukkuvaa lasta ei varmasti suloisempaa ole, mutta olen huomannut tuijottavani Siiriä ihaillen vähän joka käänteessä…voi kuinka upeata noin pienen ihmisen kehittymistä on seurata!!! Oma lapsi on varmasti jokaisesta vanhemmasta se kaunein maailmassa, mutta pakko se on tänne kuuluttaa: meillä on niiiiiiin kaunis tytär!!! <3

Joskus oma tunnemyllerrys naurattaa jopa itseänikin, esimerkiksi yhtenä iltana Siirin jo nukkuessa laittauduin unille menoa varten. Pyykkitelineessä roikkui ihanan puhtoiselle tuoksuvat vauvanvaatteet ja Siirin pupu, mikä sai vahingossa äidin kaakaot päälleen ja joutui pesukoneeseen. Mutta tuo toisesta korvasta roikkuva pupu ja pienet vaatteet saivat mut kyyneliin. Tai oikeastaan mietin siinä niitä tuijottaessani, et näin tän pitää ollakin. Elämän siis. Siiri tuli meidän elämään juuri oikealla hetkellä.

Arki on siis rauhallista, onnen täyttämää arkea. Siiri liikkuu jo paremmin, ei ryömi eteenpäin, mutta taaksepäin osaa työnnellä itseään. Tietysti osaa pyöriä akselinsa ympäri ja hyvin jo peppuakin nostelee, mutta ei vain ole vielä hokannut ryömimistä saatika konttaamista. Kovasti tuntuu, että muiden vauvat osaa ihan kamala pienenä jo kaikkea, mut jotenkin nyt sen vertaamisen alkaa unohtaa, Siiri lähtee liikkeelle kun lähtee. Istuminenkin on ollut Siirille hieman hankalaa oppia, johtuen siitä, että Siiri seisoisi vain kokoajan. Eihän tikkusuoraa lasta voi istumaan saada 😀 Nykyään osaa jo ilman tukeakin siis, mutta vielä välillä kuuluu “kups” ja neiti kellahtaa selälleen. Syöttötuolissa osaa kotona istua hienosti, meillä on niin kapea rakonen siinä, ettei tarvitse paljoakaan kannatella itse kroppaa. Mietinkin, että pitäisikö siitä “pienennysosasta” luopua vähitellen. Ollaan Villen kanssa opittu myöhään ryömimään ja konttaamaan, joten kai neiti kulkee meidän jalanjäljissä.

Puhuminen on sit taas se Siirin taitava osa-alue, selkeitä sanoja on tullu äiti, auto, pappa, pappi ja iti, mut toisaalta luulen niiden olevan vahinkoja, mut Siiri puhuu(=jokeltaa) paljon!!! Siis kokoajan!!! 😀 Että tulevaisuudessa pohditaan yhdessä ummet ja lammet, satuillaan ja lauletaan. Toivottavasti! Oon laulanu Siirille syntymästä lähtien PALJON! Johtuen ehkä tän mamma ad/hd-luonteesta, en osaa itekään olla hiljaa…korvaan siis hiljaisuuden riimittelemällä höpönlöpöjä tai laulamalla. Kai mä oon sen siis tartuttanu Siiriinkin 😀 Taputtamaankin neiti taitaa oppia hyvin pian, sillä yritystä on – tosin kädet nyrkeissä. Heiluttaminen ei natsaa vielä.

Rytmi on hyvä, sama edelleen kun päiväkodeissa. Oon vaan ite tottunu siihen töissä ollessani ja jos Siiri joskus joutuu päiväkotiin, niin ei tarvitse totuttaa uusiin rytmeihin. Siiri nukkuu päiväunet sisällä ja ulkona. Oon siihenkin kiinnittäny huomioo, että oppii myös sisällä nukkumaan. Yöt nukutaan jo 12 tuntia yhteen putkeen, aamulla syödään välissä aamupalaa ja neiti jatkaa unia 1-2 tuntia. Aamupäikkärit siis. Nukkumaan meneminen on ongelma sisänsä, että Siiri ei osaa nukahtaa yksin. Jommankumman pitää istua tiukasti siinä vieressä, kunnes neiti nukahtaa. Joka ilta luetaan Vanttu nukkuu-kirja, se on tarpeeksi lyhyt ja siinä on mukavia kuvia. Neiti nauttii hirveesti!

Siirillä syöminen on aina sujunu hienosti, mut nyt selkeesti hampaat vaivaa taas kun on “syömättömyyskausi” eli ei ihan koko purkki uppoa. Toivottavasti puhkeisi vihdoin ja viimein ne etuhampaat. Lämpöäkin ollu tässä nyt kolme päivää, kuumeeksi en sitä sanoisi. Se vois nyt enteillä vihdoin ja viimein isojen hampaiden tuloa. Supoilla ollaan siis lääkitty öisin, et saa nukuttua koko perhe.

Kovasti me siis ulkoillaan ja leikitään sit ihan kotosalla, taidetta ei olla äitienpäivän jälkeen väsätty joten vois ottaa taas pian maalit esiin. Sirkustellaan paljon, siis Siiri tekee Villen kanssa voltteja, keinuu ja lentelee 😀 Mökki kutsuu tälläisinä lämpiminä päivinä, ollaan lähdössä kahdeksi yöksi tänään. Mökin pihalla voi itekin ottaa aurinkoa samalla kun Siiri tutkii maailmaa varjon alla. Pitäis ostaa sellanen ihan matala lasten puhallettava allas jos näitä helteitä tulis viel myöhemminkin tänä kesänä, niin ja keinu! Meil on täällä kotona niin kova betonikatto et ei olla viittitty siihen alkaa poraileen mitään eikä oo oikeen sellasta oviaukkoakaan mihin sais keinun hyvin kiinni. Keinutaan siis pihassa.

Ps. Ville on kyl maailman paras isä. <3 Mun ja Siirin mielestä ainakin ;D

2.6.2009: Ihaninta koko mökkireissulla oli kun yöllä heräsin kesken unien, katsoin vierelleni ja siinä nukkui kuun loisteessa mun pieni tyttäreni aivan raukeena selällään hiljaa tuhisten ja Siirin takana Ville, joka piti kättä Siirin ympärillä. Nukuttiin siis sellasessa leveässä alkovissa vierivieressä. Se, et oli lähes pilkkopimeää, mut kuunvalo teki vitivalkoisen kajon huoneeseen, jotenkin vain sai kaiken näyttämään niiin taianomaiselle!!! <3 Mun rakkaat!

30.6.2009: Aika menee ihan hirmuvauhtia! Meidän pieni kullannuppu on jo niin iso neiti! Päivät rullaa tasaisella tahdilla mun hoidellessa Siiriä ja Villen käydessä töissä. Töihin en siis ole palaamassa, tarkoituksena ois 30.9.2010…et reilu vuosi vielä kotosalla. Tiukkaa se rahallisesti tekee, mut oon aikoinaan sanonut et en tuu viemään omaa lastani hoitoon kun menisin itse hoitamaan toisten samanikäsiä lapsia. Ei vaan käy. Tuntisin ihan älytöntä syyllisyyttä siitä et en oo oman lapseni kanssa. Pitää siis opetella nyt supertaloudelliseksi…sen oon huomannu et oon oppinu jo hillitsemään shoppailuhalujani.

Mut joo, nämä hellepäivät on ollu ihan mielettömän ihania, mua ei kuumuus häiritse. Siirin kanssa lekotellaan puistoissa ja mökillä kaikki aikamme. Käytiin viime viikonloppuna Ämyrockissakin, oltiin siellä ehkä kaks tuntia yhteensä, mut Reginaa kuunneltiin tunnin verran. Siiri nukahti Peltorit päässä vaunuihin, ihana kai siellä oli nukkua kun äippä heilutteli vaunuja tasasella rytmillä musiikin tahdissa. Eli hienosti meni siis, ehkä vois harkita Flow-festareitakin yhtenä päivänä.

Mutta mites tärkein asia…meidän ihana kulta, Siirulainen! <3 Neiti on siis niin iso tyttö jo, en tiedä tarkkaan kuinka pitkä Siiri on mut pitkä se on!!! 😀 Siiri on niin iloinen ja aurinkoinen aina, mua oikein ihmetyttää miten ihana lapsi meillä voi ollakaan, tosi harvoin itkee kunnolla tai ylipäätään kitisee. Mut toisaalta oon kyl kaiken huomioni suunnannu Siirille, et ehkä se ei sit joudu turhautumaan…kun kaikki tulee ajallaan ja saa huomioo tosi paljon. Meillä on sama päivärytmi kun ennenkin, pysynyt tosi hyvin. Uskon et sen vuoksi on niin helppoo ennustaa ja tietää Siirin tarpeet. Potta on hankittu ja kokeiltu mut vielä ei olla oikein sitä tosissaan yritettykään opettaa. Sillä Siirillä tarpeet ei tuu aina samaan aikaan, välillä tosi hankala ennustaa ja sit kun toinen äheltää, on jo myöhäistä lähtee kiikuttaan potalle…et katellaan rauhassa… 😀

Siirillä hampaita on neljä, ylä- ja alaetuhampaat. Yläetuhampaiden puhjettua alkoi ruoka maistua taas paremmin ja massaakin on tullut. En oo punnitellut, mutta masu pömpöttää enemmän ja posket pyöristyneet. Hyvä niin, sillä viimeks neuvolassa todettiin painonnousun pysähtyneen. Nyt ei varmasti oo enää huolta asiasta, oon kyl yrittäny saada ruokamääriäkin kasvamaan, mut Siiri syö edelleen vähän. Joka ruokailulla siis 1desin purkin ja maidot päälle vaihtelevasti. Ja vettä menee hyvin. Sit perus sormiruokaa mut musta tuntuu, et niillä ei painonnousun kanssa oo viel yhteyttä kun määrät on pieniä. Tota suolasen ja makean määrää haluisin saada nostettua, mut ei kai sil hätää oo jos toinen voi hyvin. Yöt sujuu nyt niin et syö kolmen tunnin välein…vaikka jo ehdittiin iloita täysin yhteen putkeen nukutuista öistä…mut oon just kelannu et en ala vierottaan pullosta ton painon takia…et saa sitä ruokaa tarpeeksi. Ja kun hampaidentulo jatkuu, niin nyt on hyvä tankata välissä ennen uutta koitosta ;D Siiri ei kyl itke eikä kitise hampaiden puhkeamista, mut se näkyy just syömättömyytenä.

Liikkumaan Siiri on ollu aika varovainen alusta asti, nyt ryömitään siis kovaa ja konttausasentoa kokeillaan, mut ei kontata siis vielä. Siiri ei kauheesti viel yritä pystyynkään, mut sit kävelytettäessä se menee hienosti askeleita ja tönöttää tukevasti jaloillaan ilman tukeakin jonkin aikaa. Mut mikäs hätä meillä on kun oon tosiaan Siirin kanssa himassa. Päiväkodissa oiskin ollu kamalaa kun toinen ei osaa viel ees kontata.

Lempilelut Siirillä on nyt perus Fisher & pricen kasattava rengasjuttu (:D) ja se perässävedettävä puhelin mikä pirisee. Sit Siiri sai nimpparilahjaks Baby Bornin ensivauvan, siis vauvanuken mikä on tarkotettu vuodenikäsille…sen kanssa voi uidakin 🙂 Brion työtökärryt kiinnostaa, mut vielä masulla maaten niitä työnnellään tai tuen kanssa auttaen. Nii, ja kirjat!!! Ah, niiden katselu ja maistelu on parasta! Laululeikit on mieluisia edelleen ja joka päivä me pidetään sellanen tuokio ihan et laulellaan ja leikitellään, perus hoilottelujen lisäks (mitä teen kokoajan :D). Siiri tykkää rokista, se on hauskaa…ja musiikin soidessa alkaa nyökyttää päätään musiikin tahdissa. Niin ja taputtaan käsiä 😀

Tämmöstä tää on, meidän arki…paljon ois kerrottavaa kai lisääkin, mut ei tuu nyt mieleen…tarkotuksena ois siivoilla ja lähtee viel ulos keinumaan ennen yöunia. Riikka nauttii täysillä äitiydestään siis ja Siiri on maailman rakastetuin lapsi (meidän mielestä toki) <3 Ja Ville on mahtava isä Siirille – edelleen!

28.7.2009: Tänään käytiin Siirin 10kk neuvolassa: Neuvolatäti kirjoitteli, että “Kasvaa ja kehittyy iän mukaisesti. Juttelee jo kovasti, muutama selvä sanakin”. Eli taas lyhyestä virsi kaunis :DD Mitat oli 8640g, 74,5cm ja 45,8cm. (Viimeksi 8080g, 72,7cm ja 45,4cm)

Neiti on siis 10kk torstaina, huomenna juhlitaan meidän hääpäivää ja mennään sen kunniaksi asuntomessuille, haha. Ei koettu tarpeelliseksi kahdenkeskistä ravintolailtaa tms vaan vietetään perheen kanssa koko päivä, tulee mukaan Siirin serkkukin kummeineen.

Kauhean nopeasti aika kuluu, Siirikin on jo niin iso tyttö. Joka kerta sitä jaksaa ihmetellä, että miten neiti kehittyy ja kuukaudet kuluvat ihan silmissä. Siiri tosiaan juttelee ihan hirmuisasti, liikkuu todella paljon, ei tosin kävele ilman tukea, mutta jatkuvasti saa mennä perässä. Hampuja on neljä edelleen, tukkakin on alkanut kasvaa vauhdikkaasti. Meillä on käytössä 80-koon vaatteet ja joitakin 86-senttisiäkin. Hassua kun ei enää kannata ns. vauvojen osastolta ostaa vaatteita vaan lastenosastolle ollaan siirrytty 😀 Ihana muru osaa siis taputtaa, vilkuttaa, rokata musiikin tahdissa, ymmärtää puhetta todella hienosti ja juo mukista. Öisin meillä heräillään edelleen, johtunee kai siitä että päivisin möykkyruoan syöminen sujuu vaihtelevasti ja öisin nähtävästi nälättää. En oo kokenu tarpeelliseksi vieläkään vierottaa yöpulloista, pääasia et saa tarpeeks sapuskaa ja kasvaa hyvin.

Neiti meni unille juuri ja mamma viettää läppärin kanssa aikaa partsilla lokkien kamalaa rääkymistä kuunnellen, haha. Ollaan haaveiltu isommasta asunnosta, saa nähdä laitetaanko tämä myyntiin piankin. Oma piha tai edes pieni nurmikkoläntti houkuttelee, ulos meneminen olisi helpompaa nyt kun tarvettakin on enemmän. Täällä kaupungissa kun puistoonkin pitää aina lähteä ja munkin ehkä vähän kammattava tukkaa ettei ihan järkyty vastaantulijat aamuisin ;D

Saa sitten nähdä…syksy tulee kamalaa vauhtia myös, mielessä jo Siirin 1-vuotissynttärit ja Villen “kesäloma” syyskuun lopulla. Lähdetään kai Kiteelle silloinkin Villen äidin luo. Tälläistä ihanan rauhallista elämää me vietellään, ei juurikaan ole mitään ihmeellistä. Pari kertaa olen kavereiden kanssa päässyt itse ulos juhlimaan, sekin on tehnyt ihan hyvää.

Huomenna tosiaan ollaan oltu Villen kanssa kolme vuotta naikkarissa, 29.7.2006 mentiin siis naimisiin. <3

***

Harmillista, että facebookin myötä loppui elämän päivittäminen hetkeksi. Kuvien määrä on silti valtava. Siirin kasvua oli ihana seurata linssin läpi, ja koin suurta onnea tallentaessani ihania hetkiä itselleni muistoksi.

Haaveet uudesta kodista toteutuivat 2010 heinäkuussa ja Siiri sai viettää viimeisen kesän kotihoidossa täällä Hunajassa. Syksyllä sitten alkoi päiväkotiarki niin minulla kuin Siirilläkin. Onneksi päiväkodissa oli ihania hoitajia, jotka ottivat minun pienen prinsessani hyvin vastaan ja luottamus hoitajiin syntyi nopeasti. Töiden aloittaminen tuntui siis hyvälle, ja oman mielenterveyden kannalta se oli hyvä juttu…aikuisseuraa ja vaihtelua arkeen. Toki näin jälkikäteen miettii, ettenkö olisi jaksanut vielä yhtä vuotta lisää kotosalla. Rehellisesti sanottuna olen silti ollut parempi äiti Siirille, kun kävin töissä. Hoitopäiviä oli onneksi vähän Villen vuorotyön vuoksi.

Nyt Siirin ollessa 5,5-vuotias, haikailen siirin vauva-aikojen perään enemmän kuin koskaan ennen. Voi kun voisin välittää aikakoneella itselleni viestiä ajassa taaksepäin…sanoisin itselleni, että “Nauti jokaisesta hetkestä täysillä, lapset kasvavat aivan liian nopeasti”. Vaikka kyllähän minä nautinkin.

Kertokaahan jos heräsi ajatuksia! Oletteko nauttineet kotiäitiydestä vai oletteko vapaaehtoisesti valinneet työelämän ennen kuin lapsi täyttää kolme vuotta?

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Facebookissa, Blogilistalla sekä Instagramissa.

Continue Reading