AJATUKSIA RAKKAUDESTA

hunajaista siiri marimekko pionihunajaista mami go go minttiu ja martta helsingissahunajaista anu ja siiri takka olohuone block poyta normann copenhagenhunajaista siiri marimekko rakkauskirjetuukka ja jenni hunajaistahunajaista antti ja mummupioni siiri hunajaista marimekko tasaraita

Joskus kuvia on koneella vaikka kuinka, mutta ei mitenkään saa niistä kasattua postausta. Kun suuri määrä kuvia vilahtaa päivittäin silmien alta, tulee niille sokeaksi. Tarvitaan se punainen lanka. Ja jos punaista lankaa ei löydy, on jätettävä kuvat hautumaan. Ikäänkuin kasvamaan. Mutta kun on ottanut etäisyyttä, löytääkin näistä samoista kuvista enemmän tunnetta, ja ehkä sen yhdistävän tekijän, mistä blogijutut syntyvät.

Sama pätee rakkauteen, on käytävä kaukana, että näkee lähelleen. On ikävöitävä, jotta osaa arvostaa toista ihmistä. On riideltävä, jotta voi pyytää anteeksi ja olla toiselle parempi. On oltava erossa, jotta voi ikävöidä.

Minullakin on sen lisäksi opittavaa Siiriltämme. Siiri rohkeasti lähetti naapurinpojalle rakkauskirjeen, altisti sydämensä särkymiselle. Mutta mikä onni syntyikään siitä, kun sai kuulutettua maailmalle omat tunteensa! Tuo lapsi ja pioni hehkuivat kilpaa onnesta. Opin siis: on sanottava rakkaudentunteet ääneen, rohkeasti, selvästi, kovaan ääneen jos on tarvis. On oltava rohkea, on uskallettava heittäytyä. Tehdä töitä.

Kyllä elämän punaisen langan täytyy olla rakkaus. Usein valitamme että rakkautta ei ole tarpeeksi. Mutta kun oikein tarkasti katsoo, rakkautta on kaikkialla, kaikissa sateenkaarenväreissään.

Rakkautta oli ilmassa, kun Martta hullutteli Siirin kanssa,

tai kun Minttu halasi Siiriä.

Kun Anu lähti Siirin leikkeihin mukaan.

Rakkautta oli ilmassa, kun serkkuni auttoi mummun rantalaiturille.

Rakkautta oli ilmassa, kun ystävämme kilistivät tuoreena avioparina,

tai kun Ville pyyhki onnenkyyneleitä puhuessaan vihkiparille onnittelupuhetta,

ja varsinkin rakkautta oli ilmassa kun lapseni kirjoitti ensimmäistä rakkauskirjettään.

Ei ole klishee, että rakkautta on kaikkialla. Sitä on, pitää vain luottaa siihen. On erilaisia elämäntilanteita ja niihin liittyy erilaisia rakkaudentunnustuksia, pitää vain osata avata silmät muullekin kuin romanttiselle rakkaudelle. Ehkä nämä kuvat vain avasivat omat silmäni, miten onnekas ihminen voikaan olla toisten ihmisten joukossa.

Pitää vain näyttää toisille välittävänsä. Hyvä synnyttää aina hyvää.

 

You may also like

14 Comments

  1. Olen lukenut blogiasi jo jonkin aikaa, mutten ole koskaan kommentoinut. Tykkään tyylistäsi ja tavastasi kirjoittaa. Niin kuin nyt tämäkin kirjoitus, ihana! Itselläni on myös tytär, hieman nuorempi vain kuin Siiri. Siksi tämä kai niin iskikin…

    1. Kiitos että olet siellä vaikket kommentoisikaan ja ihanaa että nyt laitoit viestiä 🙂

      Lasten kautta sitä jotenkin elää omaa elämäänsä uudelleen, ja kaipa se vielä saa herkistelemään kahta kauheammin 🙂

      Kommentoi jatkossakin, jos ei välimuistia tyhjentele, pitäisi kommentoinnin olla helppoa ensi kerralla kun tietosi tallentuvat kommentointikenttään…tai näin luulen 😀

      Aurinkoista päivää! <3

  2. niin on – RAKKAUS on – ihana postaus – ja kauniita kuvia
    …sun blogia lueskelen välillä – en ole mikään erityinen blogien lukija, enkä varsinkaan kommentoija – enkä oikein jaksa/ymmärrä niitä, joissa kuvataan itseä edestä ja takaa, läheltä ja kaukaa… mut sun blogin kuvat ovat ihania ja kirjoituksetkin kolahtaa useimmiten 🙂

    1. Kiitos Päkä, mulla on jopa ongelma, että haluaisinkin joskus löytyä kuvista mutta ei ole ketään joka kuvaisi minua…Ville ei enää halua…siitä tulee perheriita 😉 😉 😉

      Yritän kyllä juuri blogillani tuoda esiin meidän elämän hyviä hetkiä, ei pelkästään omaa naamaani ja omia ajatuksiani. 🙂 Kiva että piipahdat ja viihdyt! 🙂 <3

  3. Ah, olipa ihana kirjoitus kuvineen. Harvoin mikään postaus on liikuttanut minua näin kovasti, kiitos siitä! Tämä kolahti ja sopi juuri tähän hetkeen. <3

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *