PÄIVÄN ASUT JA SYYSPOHDINTOJA

hunajaista mainio clothing riikka tyyli muoti naistenvaatteethunajaista mainio lastenvaatteet siiri puussahunajaista mainio kontithunajaista mainio clothing lastenvaatteet lahikuvahunajaista mainio lastenvaatteet clothinghunajaista riikka mainio clothing vaatteet paivan asuhunajaista siiri mainio clothing kontithunajaista nike roshe runhunajaista siiri puussa mainio clothinghunajaista riikka mainio clothing muoti tyyli paivanasuhunajaista mainio clothing lastenvaatteethunajaista mainio lastenvaatteet kidlooks

Tänä syksynä olen oppinut ihan valtavasti uutta, tuntuu että kesän jälkeen olo on todella virkeä ja innostunut – kaikesta. Olen oppinut myös, että ruska on siellä kauneimmillaan, missä pakkanen pääsee puraisemaan lehtiä syksyisinä öinä, ensi viikkoa odotan siis innolla. Jos tänne saataisi punainen ruska myös.

Olen myös oppinut, että painon tippuessa ei todellakaan näytä hehkeälle, vaan päinvastoin olo on todella turpea. Silmäpussit ne vaan paisuvat sitä mukaa kuin housut eivät meinaa pysyä päällä, nesteet siis liikkeellä vahvasti.

Olen huomannut myös, että lapseni on kasvamassa hurjaa vauhtia. Nyt tuntuu, että vauhti vain kiihtyy. Siiri on itsenäinen, pelottavankin paljon. Hän huitelee pihalla kavereidensa kanssa, jään itse rannalle ruikuttamaan. Ikävöin Siirin läheisyyttä todella paljon, ja iltaisin jopa joudun väkisin nappaamaan hänet syliin joka välissä tuoksutellakseni hänen ihanaa ihon tuoksuaan.

Olen myös huomannut, että Siiri nauttii valokuvattavana olemisesta vähemmän kuin ennen. Tärkeämpää on mennä juurikin oman mielen mukaan, leikkiä ja touhuilla. Hän uskaltaa jo sanoa ei. Ensimmäistä kertaa aloin miettimään Siirin osuutta blogin kuvissa, jääneekö hän joskus niistä täysin ulkopuolelle, se jää nähtäväksi. Kuvaaminen menee vielä leikin ohella, mutta myöhemmin voi olla eri juttu.

Olen oppinut myös itsestäni sen, että jos koti on siisti, koko perhe pääsee vähemmällä naputtamisella. Luulen Villenkin huomanneen sen, täällä on siivoiltu ahkerammin kuin aikoihin. Siitä huolimatta en ole tällä viikolla muistanut ottaa kameraa lainkaan käteeni kuvatakseni puhtoista pesäämme.

Olen myös tällä viikolla haaveillut tulevasta. Tai haaveillut ylipäätään paljon. Taas muutto Helsinkiin houkuttelee, Ville jopa mietti hakevansa sieltä töitä. Hämeenlinna on toisaalta taas niin tuttu ja turvallinen lintukoto. Täällä on perhe. Se menee ystävien ja muiden menojen edelle.

Olen myös tällä viikolla pohtinut jostain syystä omaa persoonaani paljon. Olen todella omituinen ihminen. Ja yhtäaikaa aivan totaalisen tylsä ja tavallinen. Yhtäaikaa nörtti ja bimbo. Koen aikuistuneeni kesän aikana jostain syystä, ja yhtäaikaa koen olevani täysin teini edelleen.

Pitkästä aikaa koen myös, että olen hyväntuulisempi ja uskallan antaa itsestäni enemmän. Minulle silti vaikeinta on elää täysillä nykyhetkessä, toisinaan syyllistyn elämään haavemaailmassa tai jopa täysin menneisyydessä. Onni on kuitenkin tässä hetkessä, juuri nyt. Olen yrittänyt tietoisesti muistuttaa itseäni.

Syksyisin koen usein suurta eksistentiaalista kriisiä, tänä vuonna se tuli läpikäytyä jo kesällä. Nyt tuntuu, että kaikki palaset ovat hyvin paikoillaan. Toivottavasti tämä ei ole tyyntä myrskyn alla. Hus myrskypilvet!

*

Ja niin, kävimme kuvailemassa. Silkasta ilosta kun saa uusia vaatteita. Ja silkasta ilosta, että puut vaihtavat väriä. Ja siksi, että takapihallemme on ilmestynyt kuin tyhjästä sähkönsinisiä kontteja. Ei hajuakaan miksi ne siellä ovat.

Joskus oma visio kuvasta ei vain kohtaa Villen visuaalista silmää ja kuvaaminen on ihan helv***n hirveää, vietämmekin sitten mykkäkoulua Villen kanssa loppupäivän. (Luojan kiitos en ole muotibloggaaja.) Tai parhaimmillaan kuvaaminen voi olla  hyväntuulista touhuilua, mikä palkitaan ravintolareissulla. Onneksi tällä kertaa osui viimeiseen.

Viihdyn silti kameran takana mielummin. “Poseeraan tässä tärkeänä omenan kanssa”- kuvat eivät ole ominta minua. Vaikka toki, ihanaa joskus tallentua muistikortille myös itsekin. Tönkkö malli ei onneksi vähennä kauniiden vaatteiden arvoa.

Kuvia otettaessa iski jotenkin hirveän haikea olo, auringonpaisteet ovat pian muisto vain. En tiedä miten sitä joka vuosi selviää yli pimeän jakson. Tai itseasiassa, minulla on siihen perheen, ystävien ja työn lisäksi vielä yksi voimakeino. Bloggaaminen. Blogin avulla voi tavallaan ulkoistaa itsensä harmaasta arjesta, tehdä päivistä merkityksekkäitä itselle.

Koska bloggaaminen on toisinaan valon kadotessa haastavampaa, tähän saa nyt kirjoitella postaustoiveita mihin ei välttämättä tarvitse niitä supervaloisia kotikuvia. Näitä juttuja voisin sitten tehdä talven pimeimpinä iltoina. Minulta on muun muassa pyydetty lastenvaatejuttuja koskien talvipukeutumista, meikkivinkkejä, sisustustrendien ennustamista ja kuvauksia työstäni. Kaikki pyrin toteuttamaan. Mutta mitä vielä, kertokaa rohkeasti. Pidän toiveista, sillä tällöin en myöskään toista joka vuosi samaa kaavaa, blogiin voi tulla ihan uudenlaistakin sisältöä. Olen kaikelle avoin.

*

Loppuun vielä muistutus arvonnasta, Mainion ihania lakanoita arvotaan siis täällä. Ja noita taivaallisia naisten- sekä lastenvaatteita voi ostaa suoraan heidän nettisivuiltaan, jos innostuit niistä yhtä paljon kuin minä. Sieltä näet myös kaikki mallit, tässä kuvissani oli niistä vain murto-osa.

Nyt odottelemaan Iholla-sarjaa sohvalle. Vaikka sarja ei ole mitenkään suuremmin säväyttänyt, on se ainoa ohjelma mitä tällä hetkellä seuraan. Edelleenkin perjantaista Vain Elämää-jaksoa odotellessa!

// kuvien vaatteet saatu Mainio Clothing

You may also like

14 Comments

  1. Hyvältähän sä näytät!
    Ihana kirjoitus ja tykkään varsinkin tuosta ruudullisesta mekkotunikasta. Itse oikein odotan sään viilenemistä ja pimeydessäkin on viehätyksensä. Mä uskon että sulla kyllä riittää tarinoita ilman niitä kuviakin 🙂

  2. Meillä Poika ei kanssa jaksa enää innostua kuvaamisesta. Voi kun mäkin oppisin tohon siivoamiseen! Täällä on taas ihan kaaos päällä. Koita siinä sitten tehdä töitä…

    1. Mulla menee heti pasmat sekaisin jos koti on sekainen, en voi tehdä mitään…ja siitä alkaa alamäkin ja kierre…työpöydän ainakin pitää kiiltää, että ajatus kulkee (saan blogattua, vastattua viesteihin ja suunniteltua työjuttuja). Sotkuisella saatika pölyisellä pöydällä ei synny sitten yhtään mitään. Taidan olla hullu.

  3. Jos uskaltaa jo puhua siitä J:llä alkavasta juhlasta, niin hyvälaatuiset lahjavinkit ois kiva. Ja muutenkin vinkit lahjomiseen, ei vain juhlien takia. Olen maailman huonoin lahjomaan, vaikka siitä tykkäisinkin.. Jaaaa.. miten hemmottelet itseäsi?
    KIvaa syksyä! 🙂

  4. Sä näytät erittäin hyvälle. Kuvat on erittäin onnistuneet :))

    Mä mietin tuota toisen kanssa kuvaamista myös usein. Ja kirjoittelinkin siitä viime marraskuussa. Joskus kamalaa, joskus ihanaa. Se on niin vavana omassa päässä, että miten kuvan pitäisi olla. Toisen on vaikea pysyä mukana 🙂

    Mä oon miettinyt tekstiä siitä miten löysin tän harrastuksen. Mitä jos säkin kirjoittaisit siitä? Miten ajatus blogista lähti? Millaista se oli? Miltä se tuntui?

  5. Ihanat asukuvat Siiristä ja sinusta – mainio on vaan niin mainio 😀 Vain elämää -sarjasta puheen ollen, jonkinlainen tunnelmallinen Vain elämää -katsomopostaus voisi hyvinkin olla erittäin toivottu! Toivoisin myös lisää Marimekko-aiheisia postauksia; olisi kiinnostavaa tietää, mistä Marimekko-rakkautesi on saanut alkunsa, mitkä ovat lempituotteitasi ja ketkä ovat lempisuunnittelijoitasi. Ihanaa syksyä! 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *