SAAKO ÄITI JUHLIA?

kun aiti juhlii hunajaista mielipide blogi

“Aika legendaarista seurata sun juhlimista Facebookin välityksellä”

“Oliko taas rankka viikonloppu?”

“Taisi olla aika nestemäinen kesäloma?”

“TAASKO sä olit baarissa?”

“Mä en tajua miten sä pääset juhlimaan noin usein!”

“Mä olen huolissani susta, kun juhlit niin paljon.”

“Miten sä saat hoidettua lastenvahdit ja kotiarjen kun käyt ulkona noin paljon?”

Nämä ja paljon muita ihania kommentteja…ajattelin kirjoittaa juhlimisestani. Tämä on selittelypostaus, tai sitten ei…ihan miten haluatte sen nähdä. Kerron vain oman näkökulmani.

Instagramiin päivittelen toisinaan paljon vapaammin olemisestani ja menemisistäni. Toki siellä näkyy todellinen arkeni paremmin, varsinkin kun sitä voi seurata myös ystävieni kautta.

Vuosi 2014 on ollut todella mahtava! Ystävyys kahden bimbon kanssa on kukoistanut, olemme saaneet tavata usein ja siinä ohella myös juhlineetkin. Mutta mitä juhliminen tarkoittaa minun kohdallani.

kun aiti juhlii hunajaista mielipide

Työkaverini päivitteli kuinka paljon olen ollut kesällä menossa. Ihmettelin kovasti, että mistä sellainen mielikuva on. Kyllä, kävin Wanajassa, kävin Blockfesteillä, olimme Kiteellä ja lähimökillämme. Pisaraakaan alkoholia en juonut noilla menoillani (tai öhöm, Kiteellä tuli nautittua saunanjälkeisiä muutamat), vaikka useakin ihminen näin oli luullut.

Minua alkoi suunnattomasti ärsyttää suomalainen ajatus siitä, että kivaa ei voi pitää ilman änkyräkänniä. Toimin jokaisella festari- ja baarireissulla kuskina ja nautin olostani siitä huolimatta. Ihmiset tekevät todella hätiköityjä päätöksiä sen mukaan, jos tägään itseni jonnekin tapahtumaan tai paikkaan. Tuntuuko teistä tämä tutulle?kun aiti juhlii hunajaista

Minusta ei saa Perus Perheenäitiä tekemälläkään. Olen se räppimamma loppuun asti. Viihdyn keikoilla, elän musiikista ja tarvitsen tuulettumista. Se, että juhlin ystävieni kanssa, ei tee minusta huonompaa äitiä tai lastentarhanopettajaa. Päinvastoin. Olen töissäkin paljon energisempi ja kotona Villekin pääsee helpommalla, kun olen saanut tuhlata negatiivisen energiani ilmoille muilla tavoin.

Jos lähden ulos, lähden kun Siiri on nukahtanut, ja kyllä…pystyn hoitamaan ja olemaan hänen kanssaan myös seuraavana aamuna. Pidemmät reissut ovat tietysti asia erikseen, mutta en koe olevani lapseni luota liian paljon poissa.

Tähän myös auttaa se, että vietämme päiväkodissa päivämmekin yhdessä, se on 8 tuntia kauemmin kuin työssäkäyvillä äideillä normaalisti on aikaa lapsilleen. Kiitos kuuluu työnantajalleni, ja tämä on toiminut hienosti.

En myöskään arkisin käy paljoa missään ilman Siiriä, päinvastoin annan kaiken arkeni tyttärelleni. Ja Ville, hän on myös jokaikisessä menossani mukana. Ystäväni tietävät tämän hyvin, Ville on todella paljon enemmän meidän kanssa kuin perusmiehet ovat – uskallan väittää!

kun aiti juhlii hunajaista2

Ville on myös siitä ihana mies, hän on alusta alkaen ymmärtänyt kenen kanssa hän on mennyt naimisiin. Minä olen meistä se sosiaalisempi ja menohaluisempi. Ville nauttii olostaan kotisohvalla omia ohjelmiaan katsellen, Hämeenlinnan yöelämää hän ei ainakaan kaipaa.

Kerran kuussa käymme Villen keikoilla Lahdessa yhdessä, olemme yleensä vuorotellen kuskeja. Tämä on Villen henkireikä, kuten minunkin. Artistien kanssa ajatustenvaihtoa, leppoisaa oleskelua, musiikkia, naurua, hulluttelua. Yritän toki päästää Villen Helsinkiin aina kun hän haluaa, usein käy niin, että tuputan Villelle vapaailtaa kavereiden kanssa…ja hän silti jää kotiin.

Kun sitten menemme ulos, ovat valokuvat aina överiksi vedettyjä poseerauksia, kyllähän siinä usempikin luulee meidän olevan täysin naamat. Suomalainenhan ei voi olla isoin elkein ilman rohkaisuryyppyä?

Myös juhlat, joissa tarjoillaan alkoholia…avajaiset ja tuotteiden lanseeraustilaisuudet näyttävät kosteammille kuin ovatkaan. Jos matkalla Marimekon muotinäytökseen juo puolikkaan siiderin, ei se ehkä välity kuvista missä ihmisillä on kaikilla pullot kourassa. Tietysti moni ajattelee, että siellä ne taas juhlivat aamuun asti…

kun aiti kay baareissa hunajaista

Haluan vain herätellä tässä asiassa lukijoita ja tuttavianikin avaamaan silmiään sille, mikä kuvien takana oleva todellisuus voi olla. Tuopissa voi myös oluen sijaan olla kokista tai vichyä kuten yllä.

Ja mitä sitten vaikka oliskin bisseä, viiniä tai skumppaa…eikö äiti saa juhlia? Vai vieläkö elämme niin ahdasmielisessä maailmassa, että juhliminen lasten saamisen jälkeen on vain miesten juttu?

Kertokaa, jos tämä herättää teissä ajatuksia! Saa esittää eriäviä mielipiteitä rohkeasti, tämä on kuitenkin minun näkemykseni. 

Itse sanoisin monelle ystävälleni, jotka viettävät hiirulaisäidin elämää tuulipuvuissaan…menkää ulos useammin! Laittautukaa! Tanssikaa! Hillukaa kaupungilla kesäyönä auringonnousuun…kyllä se kotielämä tuntuu taas hyvälle sen jälkeen. Ja kumma juttu, miehetkin pitävät usein viehättävämpinä tuulettunutta puolisoa. 😉

You may also like

67 Comments

  1. Äitien täytyy juhlia. Jokainen juhlikoot tavallaan, mutta kyllä aikuisten juttuja täytyy olla lapsen jälkeenkin.
    Ei lapset ole rajoite (ellei heistä tee tekosyyllä), lapset ovat pärjänneet ennen vanhaan paljon enemmän yksin kun nyt.
    Se että vanhemmat tekevät omia juttujaan (bilettää, käy leffassa, salilla) ei ole lapselta pois jos sen osaa järkevästi hoitaa, esim. toinen vanhemmista jää kotiin, mummot/vaarit, kummit yms. tahtovat myös olla lapsenlapsiensa kanssa…
    Mun mielestäni sun menot on just hyvä! Joten anna noiden kommenttien mennä ohi, kateellisten löpinää.

    1. En onneksi ole ottanut vakavasti, lähinnä vain ihmettellyt sitä miten ihmiset näkevät minut. Varsinkin kun itse tietää totuuden juhlimisesta. Tai inhoa olettamisia.

      Tasapaino on tärkeää ja kuten äsken jollekin kommentoin, 90 perhe ja 10 juhlat, siitä syntyy minun elämäni tasapaino. Ja minusta vaaka on oikeaan suuntaan kallellaan 🙂

  2. Hei!

    Samaa mieltä! Kuvat ovat aina vain osa kokonaisuutta ja ilman alkoholia voi todellakin pitää hauskaa! Ihmiset tekevät liian usein johtopäätöksiä tietämättä koko totuutta. Vaikka en äiti olekaan, olen myös täsmälleen samaa mieltä siitä, että vanhempien on todella tärkeää tehdä itselleen mieluisia ja tärkeitä asioita, joiden avulla myös vanhemmuutta ja arkea jaksaa paremmin. Tietenkin asia erikseen kaikki liiallisuuksiin menevä tai lapselle haitallinen, mutta kun kyse on vain ajoittaisesta hauskanpidosta, joka ei lapsen elämään vaikuta, se on vain ja ainoastaan hyväksi kaikille!

    1. Juuri tuo johtopäätösten tekeminen ja kommenttien heittäminen siltä pohjalta ihmetytti minua. Onneksi olen sinut itseni ja oman elämäni kanssa nykyään, halusin ehkä avata silmiä. 🙂

      Ei tietysti juhliminen alkoholin kanssa ole terveellistä saatika valvominen, mutta toisaalta univelat saa kuitattua, pääasia että nuppi on kunnossa 😀

  3. Riikka, sä olet ihana. Ethän koskaan muutu. <3
    Ehkä osa ihmisistä edelleen luulee, että muide vapaus tai onni on heiltä pois..
    Jokaisella puolisolla ja varsinkin isällä ja äidillä pitäisi olla sitä omaa aikaa. Ja kun antaa toiselle vähän löysää siimaa, tilaa tuulettua, niin kummasti ollaan molemminpuolin tyytyväisempiä..

  4. Todellakin saa! Ja tulla ja mennä missä lystää, kunhan ei lapsen nähden örventele ja oksentele tai ole muuten pelottava/ahdistava!
    Seuraan sua myös instan kautta, muttei ole kyllä kertaakaan tullut mieleen, että olisit “taas hunningolla/humalassa”. Lähinnä ihastellut, että haluaisin myös! 🙂
    Itse en ole koskaan ollut mikään bilehile, mutta välillä tekisi mieli kyllä lähteä jonnekin, Vaikken mitään joisikaan, niin valvomisen paikkailu veisi pari päivää..

    1. Mä kyllä kuulun niihin, jotka eivät juo tyyliin yhtä viinilasia enempää lapsen edessä…sen olen oppinut kotoani vanhemmiltani. Alkoholi ja lapset eivät nyt vaan kuulu yhteen. (Kamalaa jos toimisi työssä lasten hyvinvoinnin eteen ja kotona olisi kännäävä vanhempi)

      Hunningolla ollaan sopivassa suhteessa 😉 Tiedän että voin katsoa Siiriä silmiin hänen ollessa vanhempi ja sanoa, että olen antanut hänelle kaikkeni. Jos välillä käyn keikalla, se ei tunnu missään 🙂

  5. Täysin samaa mieltä sun kanssa, juhliminen kunniaan!! Ja ihan yhtälailla ok vaikka ihan sitä itteään alkoholia siellä lasissa on, jos ollaan ulos lähdetty omalla ajalla, ja lapsi turvallisesti hoidossa. Ei ole ikinä välittynyt kuva, että olisit joku juoppo, vaan nimenomaan ihailen että löytyy sun kaltaisia äitejä, joilla on myös se omakin elämä tallella 🙂

    1. Hajoaisi pää jos en pääsisi tuulettumaan, ja juu…en tarvitse siihen sitä alkoholiakaan. Tyttöjen kanssa sitten juhlitaan joskus nestemäisemmin, sillä puretaan samalla sitten mieshuolet ja muutkin arjen kivireet 😀

  6. Niin pitkään kun se ei vaikuta lapsiin haitallisesti niin se on aikuisten ihan oma asia ja ennen kaikkea hieno asia jos vanhemmat pitävät yllä omaa mielenterveyttään ja jopa parisuhdettaan, sehän on lapsillekin vain positiivista.
    Itelläkin on kännäämiset jääneet aikapäivää sitten aika olemattomiin mutta lähdetään kyllä ulos aina kun mahis löytyy. Meillä lastenhoito ei onnistu ihan niin helposti, mutta kun järjestyy niin kyllä siitä nauttii puhtaalla omalla tunnolla koko perhe!

    Eikä se alkoholikaan mikään mörkö ole, kunhan ei lasten seurassa olla kekkulassa ja seuraavana päivänä ei pureta väsykiukkua lapsiin. Kyllä elämää (muutakin kuin perhe-elämää) on lasten jälkeenkin, tai syytä ainakin olis, tässä kaamoksen valtaamassa maassa todella tarvitsee välillä jotain tuuletusta.

    Arvostelijat usein ovat itse ‘kotihiiriä’ ja suotakoon se heille, mutta me jotka tykätään liikkua ja mennä niin suotakoon se myös meille.

  7. 4 nuoren aikuisen äitinä ja 3 mummona toivon nuorille äideille rennompaa äitiyttä kuin “esiäideillämme.” Äitiys ei ole helppoa – sitä ei kannata vaikeuttaa lataamalla omaan tai muiden niskaan syyllisyyden tunteita. Lapset on elämässä parasta ja pahinta – heidän kauttaan tulevat suurimmat ilot ja surut. Lapseni ovat kaivaneet esiin heikoimmat ja surkeimmat ominaisuuteni. – heitä voin kiittää niistä asioista, joissa olen kasvanut ja jalostunut 🙂 Äidit bailatkoot, tehkööt uraa tai olkoot hiekkalaatikolla. Eri roolit auttavat jaksamaan arkea.

    1. Kyllä! Kunhan elämä on tasapainossa ja lapsi silti kaiken etusijalla. Vaakakupissa painaa kuitenkin pienen ihmisen elämä ja onnellinen lapsuus 🙂 Kunhan ei juhlinnasta, urasta tai hiekkalaatikkoelämästä ei koe syyllisyyttä, niin kaikki on hyvin 🙂

  8. Iloa, elämänmyönteisyyttä ja rakkautta ei todellakaan ole koskaan liikaa -ei ainakaan täällä puoli vuotta pimeässä Suomessa! 🙂 Jos itse saa voimaa ja energiaa hippaamisesta, keikoista ja hulluttelusta, niin toteaisin, että ihminen tuntee itsensä ja osaa nauttia elämästä, osaa kerätä tällä tavoin energiavarastoa arjessa jaksamiseen. Hyvä niin! Joku tekee kotona käsitöitä, joku treenaa jaksaakseen, onhan näitä.

    Minusta on ihanaa, että osaat nauttia elämästäsi ja se saa myös näkyä! Ihan varmasti osaat myös kantaa vastuusi ja hoitaa perheesi parhaan kykysi mukaan, minusta sekin näkyy blogissasi ja saa näkyä! 🙂

    Iloa, lämpöä ja valoa syksyysi!

  9. todellakin saa pitää hauskaa ja se on minusta kuvista välittynyt, ei juominen. Ja pyh että pitäisi potea huonoa omaatuntoa siitä että käy tuulettumassa!

  10. Jes kyllä mammat saa bailata, jatkat samaan malliin vaan ! Itseltä kysytään usein kummastellen sitä että missä lapsi on jos olen itse juhlimassa, tuntuu että kaikki unohtaa sen että sillä lapsella on isäkin (edelleen siis yhdessä ollaan). Toisin jos isä on juhlimassa niin kukaan ei kysy missä lapsi on, koska onhan se nyt selvää että äiti on kotona hoitamassa lasta.. Ärsyttää vaan tälläinen ajatusmalli että äitin pitäisi olla kotona kokoajan mutta ei sen isän menemisistä niin väliä.

  11. Hauskaa voi pitää myös ilman alkoholia. 🙂

    Itse olen samanlainen viihteellä kävijä, joko kokonaan ilman alkoholia tai maksimissaan pari siideriä illassa. En ole äiti. Olen 21v nainen ja saan selitellä yleensä syitä siihen MIKSI EN juo. ” Ei, en ole raskaana, alkoholi ei vaan nyt maistu”. Kokis vaan maistuu paremmalta 😀 Sitten on myös heitä, jotka ajattelevat että olen aivan hunningolla, aina juomassa, aina humalassa. Kävin kesällä viikon kestäneillä Kuopion Viinijuhlilla jokaisena ilta fiilistelemässä ja (maistoin yhtä skumppaa ja yhtä valkoviiniä); paikalla olleet tivasivat miksi olen selvinpäin, he jotka eivät olleet paikalla voivottelivat, kun minulla on ollut viikon ryyppyputki…

    Minusta jokaisella äidillä, ja kaikilla ihmisillä on oikeus lähteä tuulettumaan niinkuin haluaa. Lähteä keikalle, juomaan, keilaamaan tai viettää lazy day ilman lapsia. Itse vahdin mielelläni veljeni lapsia aina kun mahdollista, jotta vanhemmat pääsevät viettämään iltaa kahdestaan tai ystävien kanssa kotona, tai kaupungilla. Omat vanhempani kävivät kavereiden vanhempiin verrattuna usein viihteellä, kun minä ja kolme sisarustani olimme pieniä, ja ei ole mitään traumoja jäänyt ja hyvin lapset ollaan pärjätty elämässä vaikka äiti ja isi ei ollut kotona 24/7 (tai juuri siksi..)

    Aurinkoa ja iloa syksyynne!

    1. Ihmiset on outoja! Toi juomattomuuden perusteleminen on myös minulle tuttua, ihmiset ovat ihmeissään kun viitsin lähteä selvinpäin ulos. tärkeintä minulle on nähdä ihmisiä, ei se kupliva lasissa 🙂

  12. Todellakin saa mennä ja täyttyykin mennä. Ei kukaan ole koskaan meitä kieroon katsonut, kun olemme pyytäneet lapsenvahtia vaikka koko viikonlopuksi, jos vaan niitä menoja tuppaa pakkautumaan molemmille päiville tai lähdemme kaksin pitkälle viikonloppureissulle. Isovanhemmat ovat vain tyytyväisiä, kun saavat lapset kokonaan itselleen ja antaa heille sen kaiken huomion. Näin mekin jaksamme paremmin ja olemme pienen tuuletuksen jälkeen olo tuntuu kuin uudelta ja jaksaa taas paremmin.

    1. Juuri näin ja ihanaa, että on joku joka voi ottaa lapset vaikka koko viikonlopuksi! Kyllä muuten kotiarki tuntuu ihanalle juhlien jälkeen, ja varsinkin jos on ottanut pari drinkkiä…kiltisti kotona oleminen tuntuu terveelliselle ja rauhoittavallekin 😀

  13. Saa juhlia ja pitää juhlia. Ilman sitä kaikki päivät ja viikot ois vaan sitä samaa arkea. Ei arjessakaan tietenkään mitään pahaa oo, mutta sitäkin arvostaa taas enemmän, kun käy välillä tuulettumassa muualla. Nykyään tuntuu siltä, että teet niin tai näin, niin aina joku arvostelee.

  14. Olen seurannut blogiasi pitkään, ja KOSKAAN ei ole tullut mieleenkään, että sulla olisi arvot jotenkin vinossa. Päinvastoin! Sopivassa suhteessa näyttää olevan kaikkea. Jatka samaan malliin. Ps. Itsekin perheellinen

    1. Huh, onneksi! 😀 Koska itsellä on olo, että olen todella paljon kotona ja TODELLA paljon Siirin kanssa 🙂 Toki nekin hetket eivät näy täällä välttämättä…varsinkaan nyt kun pimeässä kodissa ei tule kuvailtua entiseen malliin. Kevättä odotellessa 😉

  15. Harmi kun et viimeksi ollut Tampereella vikkulassa mun, reetan ja Essin kanssa. Olisit riemastunut yhden ihanan herrasmiehen kommentista! Miehen ystävä tuli mun viereen ja käsi olalle. Sanoin että anteeksi mutta ei kiitos, olen naimisissa. Tähän mies oli sitä mieltä että miksi en ole sitten lapsen kanssa kotona niinkuin kunnon vaimon kuuluukin. Mä en voinut kun ihmetellä että oliko se tosissaan. Ja mieleen tuli jälleen kerran se että kuinka paljon hyväksyttävämpää on miehen juhlia oli naimisissa ja lapsia tai ei. Mut sitten kun on naimisiin menty ja lapset tehty paikka on kotona. Mä oon sitä mieltä että maalaisjärki käteen tässäkin asiassa, kaikille!

  16. Kieltämättä kuvista voi luulla helposti muuta.

    Mutta tämähän on täysin ihmiskohtaista. Itse valitsen mielummin viikonlopun lapsen ja miehen kanssa kotona, kuin siellä baarissa tai keikalla. Koen sen olevan arvokkaampaa. Juhlimassa käyn sitten ehkä pari-kolme kertaa puolessa vuodessa, yleensä niin, että lapsi on silloin isällään.

    En katso pahalla, jos joku juhlii useammin, kunhan se ei vaikuta lapsiin. Oma aika ja kiinnostus ei siihen riitä, sain juhlintakiintiön toistaiseksi täyteen ennen lasta 🙂

  17. No voi höpöhöpö!
    Kyllä vanhemmilla saa olla (ja pitää!!) omiakin juttuja vaikka lapsia olisikin. En ymmärrä miten se olisi lapsilta pois. Itse ainakin jaksan arjessa paremmin, kun pääsen silloin tällöin tuulettumaan. Ja itse ainakin teroitin jo raskausaikana lapsen isälle, että hän on ihan samanpätöinen huoltaja lapselle kuin minäkin ja täten viettää lapsen kanssa ihan yhtälailla sitä kahdenkeskistä aikaa.

    Nyt meillä on pojat 4,5v ja 4viikkoa ja viime lauantaina isi sai jo jäädä poikien kanssa kotivahdeiksi, jotta äiti pääsi tuulettamaan ajatuksiaan ihanaan tyttöjen iltaan. Ja hyvin oli mennyt! Itselläkin taas parempi fiilis, kun on päässyt välillä kodin ulkopuolellekkin ja justkaamaan niitä aikuisten juttuja.

    Tsemppiä syksyyn!

  18. Äimistelen saamiasi kommentteja. Vieläkö todellakin tänä pävänä joku suomalainen näkee alkoholin käyttämisessä vain kaksi ääripäätä, ei ollenkaan tai kännäys? Ja hullutellakseen kuvissa täytyy olla kännissä? Olen vilpittömän hämmentynyt. En ole itse törmännyt moiseen mustavalkoisuuteen aikoihin. Johtuisiko siitä, että lapsetkin ovat jo vähän isompia. Äitiysmyytti taitaa karista vähitellen lasten vanhetessa ihan luonnostaan.

    Anna mennä vaan! Sun elämäsi kuulostaa olevan oikeinkin hyvillä raiteilla ja tasapainoista. Ei tarvitsisi edes selitellä, vaan nauttia!

    1. Ilmeisesti ihmisillä on näin mustavalkoinen ajatusmaailma vieläkin! :O

      Lapsen kasvaessa on ihanaa löytää itsensä uudelleen äitiysroolin takaa, sillä olenhan tietysti muutakin kuin vain äiti. Toki äitiys on tällä hetkellä rooli numero 1 ja Siiri ksaa kaiken mahdollisen huomion mitä hänelle voin antaa. Ja juhlimiseni ei ole häneltä mitenkään pois, päinvastoin Siirikin vaistoaa, että äiti on virkistynyt ja hyväntuulinen. 🙂

  19. Tää oli kyllä niin hyvä. Toivottavasti muissakin blogeissa joku tarttuu tähän aiheeseen, koska tästä ei voi puhua liikaa. Ihmisillä on edelleen niin antiikkisia ajatuksia äitiydestä ja siitä, miten perheen dynamiikka toimii. En voi käsittää.

    Toinen asia on myös instagramin/blogin/Facen kommentteihin suhtautuminen: anonyymit on asia erikseen, mutta kyllä mun mielestä kaverien tai tuttujen kommenteilla voi pyyhkiä perseensä jos ne ovat tyhmiä. Jos maailmankuva on niin ahdas ja se on pakko sanoa ääneen, pitää stoppi tulla kommentin vastaanottajalta. Blokkausta kehiin vaan (joko henkistä sellaista tai sitten nappia painamalla tapahtuvaa) 😀

    1. Äitiys on niin pyhä rooli, että kaikki hieman ronskimmat tekemiset riitelevät tätä mielikuvaa vastaan.

      Ja en kyllä kommenteista ota itseeni, lähinnä ihmettelin miten mustavalkoisesti ihmiset asian näkevät. Pääasia, että itse tietää totuuden ja elää niin, että Siiri menee etusijalle 🙂

  20. Tietenkin saa! Joka kerta yhtä absurdia lukea siitä, että ihmiset jotka kuvittelevat tuntevansa jonkun esimerkiksi nyt sitten blogin kautta, katsovat asiakseen kommentoida toisten ihmisten menemisiä ja tulemisia. Jotenkin tosi blaah. Eli bailabaila jatkossakin!

  21. Kyllä se kuule sellainen homma on, että siinä vaiheessa kun raskaustesti näyttää plussaa, lopettaa äiti kaikenlaisen oman harrastamisen sekä muun vaarallisen toiminnan, kuten polkupyöräilyn. Lapsen synnyttyä itsestä kannattaa tehdä pyhimys ja maailman napa, jota ilman ei valmistu edes mikropuuro. Kavereita voi nähdä, mutta parempi olisi jos he olisivat samassa elämäntilanteessa olevia äitejä, eikä tapaamistet sotke lasten päivä- tai yöunirytmiä. Puheenaiheet on hyvä pitää suolentoiminnassa, lastenvaatteissa sekä luomusoseissa. Jonkin verran on ok mollata perheen isää, joka ei vuosienkaan yhdessä olon jälkeen osaa lukea ajatuksia. Baariin voi lähteä kun lapsi täyttää 18, mutta silloin kannattaa pitää huolta, että ei ole samassa baarissa pumpulissa kasvatetun kultamussukan kanssa.

    Ei mulla muuta. Oot paras juuri tuollaisena Riikka!

  22. Totta kai äiti saa juhlia, varsinkin jos isäkin saa silloin viettää laatuaikaa lapsen kanssa.. Ei se ole keneltäkään pois. Itse olen taas toinen ääripää, enkä halua lähteä ulos kuin hyvin harvoin , max.1-2 krt/vuosi ja tällöinkään en juo, vaan käyn leffassa tai syömässä ystävän kanssa. Tuulettumassa käymme yleensä koko perheen voimin ( minä, kaksi lasta ja mies), naapurissa tai muissa samanhenkisissä lapsiperheissä ihan vain iltaa istumassa (tällöin mies yleensä ottaa muutaman). Enkä kaipaa muuta ja tästä syystä saan paljon syyttelyä niskaan kun en halua lähteä kavereiden kanssa minnekkään. Valitettavasti minua ei kiinnosta lähteä baariin katsomaan muiden kännäämistä ja olen todella perhekeskeinen, ja viihdyn mieheni ja lasten kanssa yhdessä. Myös mieheni on samaa kotoilevaa tyyppiä ja olemme olleetkin jo 15 vuotta yhdessä (olin 18 kun tapasimme) ja erikseen ulkona käynnit voi laskea yhden käden sormilla. Ja tästä syystä meitä ihmetellään ja miestäni härnätään tossun alla olevaksi kun ei halua lähteä kännäämään. Se on jännä miten koskaan ei olla tyytyväisiä toisten elämäntapaan, vaan aina pitää arvostella..

    1. Ja todellakin nostan hattua sinulle, että jaksat olla kotosalla paljon. Se on kunnioitettavaa, mutta itse en tähän pystyisi. Musiikki on minulla syy lähteä ulos, ei pelkästään baari. En kestä yökerhoja joissa soi shaisse. Tarvitsen sen klubin tai keikan, missä nautin bassorytmistä joka solullani. Sillä taas jaksetaan!

  23. Saa äidit juhlia!
    Aktivoiduin välittömästi klikkaamaan, jotta mulla ei ole käynyt pienessä mielessäkään, että juhlisit liikaa, saati vastuuttomasti. Joskus pieni kaiho hiipinyt mieleen, että koskas sitä itsekin taas lähtisi hippaamaan. Mutten ole liian tiheästi päässyt kaihoilemaan sillä a) juhlin itsekin, etenkin nyt kun omat lapset ovat jo isompia ja raaskin poistua heidän luotansa – tai he tahtovat postua minun luotani:). Ja b)Blogistasi ei juhliminen mitenkään piikitä silmää.

    Kaikkea hyvää. Juuri näin, eteenkin päin.

    1. Kiitos, tärkeintä onkin pysyä itselleen rehellisenä ja tunnistaa se milloin juhliminen menee yli. Tähän ei ole kyllä pelkoa. Tai sitten on jos alan käymään merkityksettömissä yökerhoissa notkumassa vain drinkkien vuoksi. 😀

  24. Harmillista, että tälläistä pitää edes kysyä. Jotenkin tavallaan ajattelen, että kun antaa liikaa merkitystä niille muutamille negatiivissävytteisille kommenteille, tulee olo, että meidän yhteiskunnassa äitien tuomitseminen olisi jotekin suuressa roolissa, tai että sitä harrastaisivat monet.

    Ymmärrän enemmän kuin hyvin yksilötasolla tälläiset keskustelun avaukset (siis miksi esim. nyt sinulle on tullut olo, että haluat aiheesta postata), mutta jotenkin yleisellä tasolla vaan toivois, että sitä ei tarvitsisi edes nostaa keskusteluun. Että se olisi itsestäänselvyys ja että äitinä ja ihmisenä saa viihtyä kotona, neuloa sukkia, hillua ilman meikkjä päivästä toiseen, tai sitten käydä säännöllisesti viihteellä, humaltua ja valvoa aamuun, ja molemmissa tapauksissa olla se ihana ja maailman paras äiti omalle/omille lapsilleen ja vielä mahdollisesti loistava kumppani jollekin toiselle aikuiselle. Raskainta se on yrittä olla jotain jota ei ole. (ei koske ääriesimerkkejä!, mutta en niistä sen enempää, lienevät itsestäänselvyyksiä)

    Ensin ajattelen näin ja sitten kuitenki samaan aikaan osallistun tähänkin keskusteluun. 🙂 Postaukset ystävistä, sosiaalisesta elämästä, juhlimisesta ja sen tuomista onnentunteista on vaan niin paljon ihanampaa luettavaa, kun nää syyllistymispostaukset. Toivottavasti jatkat niitä! 🙂 Ja kauniita kuvia, joista se tunne välittyy. Ja muitankin aiheita tietenkin. Kaunis blogi siis, piti sanomani.

    1. En syyllistynyt, halusin vain avartaa tuttavieni näkemystä elämästäni. Nautin olemassaolostani näin, ja tasapaino on kunnossa. Ihmisillä on aina tarvetta puhua toisista ja ihmetellä toisten menoa. Siihen kyllä pitäisi jokaisen panostaa, että jättää sanomatta turhuudet…varsinkin kun näkee, että toisella on homma kunnossa.

      Arvostan naisia kyllä, jotka jaksavat tai haluavat olla kotona käymättä juhlissa…minä tarvitsen bassorytmejä ja räppikeikkoja jaksaakseni 🙂

      Kiitos, yritän panostaa blogin ulkoasuun niin hyvin kuin osaan 🙂

      1. 🙂 mun kommentt tais olla enemmän sellasta yleisen tason pohdintaa aiheesta.

        Henkilökohtasella tasolla siis minäkin ehdottomasti omassa elämässä kaipaan sitä omaa aikaa ja menemistä. Nyt toisen lapsen imetyksn päätyttyä varsinkin. 🙂 Ja meilläkin minä kaipaan sitä miestäni enemmän ja toteutankin, mutta olenhan sosiaalisempi ollut ennen lapsiakin, joten miksi en nytkin.

        Hyvä jos ei ollu sellanen harmistus tässä niinkään taustalla. Luin vähän hätäsesti. Ja samaan hengenvetoon sun juhlimispostaukset, jotka oli musta niin ihania, että siitä oikeastaan se harmistus tähän postaukseen. Ne oli vaan niin positiivisia ja ihania. Arvostat selvästi ystäviä, musiikkia ja niitä hetkiä ja se välitty musta vaan niin kauniisti niistä. Ja musta se on vaan niin oikein! Ymmärrän että tää postaus enempi sellanen henkilökohtainen pohdinta, kun yhteiskunnallinen… 🙂 ei ollut tarkoitus kritisoida siis tätä.

  25. Mun mielestä tota ei tarvitse edes kysyä. 🙂 Tietysti miten se käytännössä toteutuu (lastenhoito) on asia erikseen, mutta luulisi, että aina löytyy jokin ratkaisu, jos tekee mieli lähteä tuulettumaan. Itse olen just siinä taitekohdassa, jossa mietitään “lapsia vai ei” (keskenmenon jälkeen tulikin se fiilis, että saimme ikävän kokemuksen lisäksi toisaalta myös harkinta-aikaa). Ja olen miettinyt, että ei musta saa sellaista “lapsiin hurahtanutta” äitiä, ts. jos minusta tulee äiti niin olen sitä omalla tavallani. Olen edelleen se sama Tiina, joka kaipaa välillä myös yksinoloa tai sitten ihanaa bile-iltaa, jolloin saa tanssia aamuun asti. Edelleen, se miten nämä käytännössä toteutuvat ja kiinnostaako mua oikeasti tanssia aamuun, on asia erikseen ja selviää sitten aikanaan. 😀 Onhan se oma lapsi varmasti ykkösjuttu, mutta ei se tarkoita, että mun pitäisi muuttua kokonaan ja olla nauttimatta asioista, jotka ovat olleet mulle mieluisia tähänkin asti.

    1. Oi, mahtavaa että uskallat tulla kertomaan tänne eri näkökulmasta mielipiteesi! Wau! Eräs ystäväni on myös sanonut rehellisesti, että ei haluaisi äidiksi…se on tavallaan itsekästä mutta myös samaan aikaan oikein. Kannattaa tehdä tässä elämässä juuri niin, kuin itsestä oikealle tuntuu.

      Näinkin paljon juhlivana äitinä voin sanoa, että olihan lapsen saaminen shokki ja suuri elämänmuutos…siihen sopeuduttiin, enkä koskaan ole katunut sitä, että olen lapsen saanut.

      Uskon, että teilläkin onnistaa oli se ilman lasta tai lapsen kanssa. Jos lasta toivot, niin toivotan hirvittävän paljon onnea matkaan myöhemmin <3

  26. Meillä on miehen kanssa “sanaton” sopimus, että noin kerran kuussa tai vähintään kahdessa kuussa pitää/saa ottaa omaa aikaa, oli se saunomista ystävien kanssa (ilman lapsia), juhlimista, elokuvaa, keilausta. Mutta ilman lapsia, joskus mennään yhdessä, mutta yleensä yksin halutessaan. Voi olla useamminkin välillä, jos on jotain menoja. Minua ei haittaa, jos miehellä on vaikka pikkujoulut työkavereiden kanssa kauempana, ja siellä ollaan koko viikonloppu, näitäkin työjuttuja on monesti vuoden aikana. Mutta monia ystävätär-äitejä ihmetyttää, kun sun mies taas menee johonkin.
    Joskus välillä itsekin lähden kauemmas yöksi(harvoin kahdeksikin) tapaamaan ystäviä.. Itse en juo paria olutta enempää, usein omalla autolla liikkeellä, ja sehän on monista muista niiiin ihmeellistä. Mutta meillä enemmän närkästystä ystävissämme luo se, että matkustellaan perheen kera ulkomaille kerran pari vuodessa. Moni ei ymmärrä, että jos sitä ei laita baariin, takseihin ja bilevaatteisiin 100€ viikonlopussa, niin helposti säästää edullisemman reissun verran vuoden aikana. Missään luxus-hotelleissa ei käydä, mutta halvimpia reissuja ja lapset tykkää.
    Tietenkin pieni vauva/taaperoaika on erikseen, mutta kun lapsi on 3:sta eteenpäin, niin kyllä se pärjää jo isovanhempien kanssa yön tai vaikka isin kanssa! Pää hajoaisi, jos pitäisi vain olla kotona neljän seinän sisällä. 😀

    1. Tämä sanaton sopimus kuulostaa todella hyvälle, uskon että monet riidatkin estetään sillä että molemmat tuulettuvat.

      Minullakin hajoaisi pää jos en pääsisi niille räppikeikoilleni, tavallisia baari-iltoja en kaipaa lainkaan 😀

      Ulkomaanmatkat ovat varmasti tuulettumista parhaasta päästä, antaa niin paljon perspektiiviä omaan arkeen ja kotikin houkuttelee taas kun on ollut poissa 🙂

  27. Oih, törmäsin tähän blogiin ihan vahingossa, enkä (vielä) ole lukenu tämän lisäksi muita juttuja, mutta ihastuin heti! Valtavan valtava arvostus ihimisiä kohtaan jokka ossaa olla ja ellää iliman, että tarvii kuunnella muitten tupinaa. Kannustuspisteet tuntemattomalta siis 😀

    1. Ihanaa että löysit tänne ja toivottavasti jäät seuraamaan! 🙂

      Pakko ainakin yrittää olla välittämättä muiden motkotuksista, blogi on opettanut siinä todella paljon…sillä tätä kautta tietysti joutuu useammin arvostelun kohteeksi. Laittaa ainakin miettimään itseään suurennuslasin alla tasaisin väliajoin, mutta sitä kautta voi vain kasvaa ihmisenä. Ja kyllä, yritän ottaa vaarin järkevästä kritiikistä 🙂

      Ihanaa lähestyvää viikonloppua sinne! 🙂

  28. Mun perheessä on kyllä ihan lapsesta asti totuttu siihen, että perhetuttujen luona käydään bileissä ja siellä aikuiset voi ottaa viiniä ja lapset leikkivät keskenään. Aikuiset ovat kuitenkin aina olleet sivistyneesti ja mitään änkyröintiä en ole tottunut katsomaan. Suorastaan odotin innolla aina näitä juhlia. Se mikä mua ihmetyttää nykyisin, on juhlimiskulttuuri jossa ihan säännöllisesti “nollataan pää”, “lähtee vähän lapasesta” tai muuten “rentoudutaan” niin, että hillutaan umpikännissä ympäriinsä ja mokaillaan asioita. Olen itsekin opiskeluaikoina omat mokailuni suorittanut, mutta lähtökohtaisesti hauskanpitoon ei kuulu omassa mielessäni känniörveltäminen eikä humaltuminen ole se itsetarkoitus. Jotenkin tuntuu omituiselta, että aikuiset ihmiset saattavat nykyisin ihan avoimesti kertoilla viikonloppukuulumisiaan ja muina naisina/miehinä kertoa ja naureskella kuinka kännykkä hajosi, polvet on mustelmilla ja muisti meni, mutta hauskaa oli. Ja sitten sama tapahtuu taas pian uudestaan. Tällaisen juhlintakulttuurin omaksuneet naiset kun äitiytyvät, niin toivoisi tapojen hieman muuttuvan, mutta pelkään etteivät kaikki muutu. Mun mielestä on just hyvä, jos on sellainen kaveriporukka, jossa jokainen saa maistella tai olla maistelematta viiniä makunsa mukaan ja silti uskalletaan hullutella, ottaa ilo irti ja nauraa. Se on rohkeutta olla oma itsensä ja antaa muidenkin olla.

    1. Niin ja siis kun puhun näistä överijuhlimisen omaksuneista naisista, niin kyllä sama koskee miehiä: isyyden myötä sietäisi kaupungilla sekoilun loppuvan, jos ei ennen sitä. Eli ei siis ole tarkoitus sanoa että naisten pitäisi yksin pyrkiä olemaan jotain pyhimyksiä. Kyllä se on kaikki talon aikuiset, jotka lapseen vaikuttavat yhtä lailla.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *