RETKI SUOKKIIN JA MIETTEITÄ ESKARIVUODESTA

hunajaista lokki aurinkoonhunajaista suomenlinnan lauttasuomenlinnassa hunajaista lauttahunajaista aallothunajaista suomenlinnahunajaista cappuchinohunajaista suomenlinnassahunajaista suomenlinna kustaanmiekkahunajaista maanmittaushunajaista suomenlinna tunnelithunajaista lokkihunajaista orvokit suomenlinnahunajaista vesikko suomenlinnahunajaista mark ja siiri eskariretki

Viime keväänä sain kuulla, että minulla on mahdollisuus päästä metsäeskariin opeksi. Tein valinnan silloin suoraan miettimättä, ja olen ollut jokaisena vuoden päivänä tyytyväinen päätökseeni. Eskarivuosi on aivan loppumetreillä ja on mahtavaa fiilistellä kaikkea koettua ja nähtyä. Ennenkaikkea sitä, että sain nähdä kokonaisen vuoden metsässä. Olla ulkona ja liikkua aktiivisesti.

Ennen eskarin alkua talvi mietitytti minua ja varmasti lasten vanhempiakin. Tällä hetkellä en edes muista palelleeni, oli leuto talvi ja varusteet hyvät. Nuotion ääressä vietetty loskakelivaihe oli vuoden pahinta aikaa, mutta metsässä sekään ei tuntunut niin lohduttoman harmaalle.

Olen myös niin onnellinen, että sain kokea tämän vuoden juuri Siirin kanssa yhdessä. Uskon, että tämä kokemus toi meitä myös yhteen ihan uudella tavalla. Vuosi kokonaisuudessaan on ollut niin suuri elämys. Minä voin paremmin kuin vuosiin ja Siiri on kehittynyt metsässä fyysisesti todella paljon. Lukemaankin opittiin ja kouluvalmiudet ovat kohdallaan.

Mietin mitä vuodesta on jäänyt päällimmäisenä mieleen…on nimenomaan lasten löytämisen ja ihmettelemisen riemu. Olemme tutkineet mitä ihmeellisempiä ötököitä ja sieniä maassa yhdessä maaten, olemme nauraneet vesisateelle, hikoilleet yhdessä harjuja noustessa, ja nauraneet taas korkean harjun päälle päästyämme. Olemme kulkeneet käsikädessä tuhottoman määrän kilometrejä, ei siksi että on pakko pitää kädestä…vaan siksi että saa! Metsässä on ollut vapaa olo, jokainen on kulkenut omaan tahtiinsa. Hitaina aamuina jonon viimeisenä itsekseen hiljaa, ja energisinä, sosiaalisina aamuina jonon kärjessä iloisesti juosten ja jutellen. Kaikkia on odotettu ja kaikkia on kunnioitettu, kiire ei ole ollut läsnä.

Tämä eskariryhmäni on myös omista ryhmistäni eniten hitsautunut yhteen. Näin keväällä katsoo leikkitovereiden vaihtuvan ja sellaisten seurueiden muodostuvan, mitä ei syksyllä uskonut ikinä tapahtuvan. Meille on syntynyt tiimi, ihan oma pieni joukkueemme…jossa jokaisella lapsella ja aikuisella on ollut tärkeä rooli. Voi kuinka meinaa kyyneleet valua silmistä, kun mietin, että osa näistä lapsista lähtee nyt maailmalle jo viiden päivän päästä.

Ryhmässäni on myös lapsia, joita olen saanut hoitaa jo 2010 heidän ensimmäisenä hoitopäivänään. Vaippapepuista on tullut isoja koululaisia. Ryhmässä on myös lapsia joiden kanssa olen viettänyt nyt neljä vuotta vuoden jokaisena päivänä. Tällaisten hoitolasten merkitys itselle on jotain ihan muuta kuin vain hoitolapsi. He ovat minulle niin tärkeitä ja rakkaita. En voi muuta toivoa, kuin onnellista tulevaisuutta ja kaikkea hyvää heidän elämäänsä. Toivottavasti he vielä 15-vuotiaina kauppakeskuksessa vastaan tullessaan muistavat ja tulevat moikkailemaan.

Haikein mielin naputellaan pikkuhiljaa tämä vuosi siis pakettiin. Paras työvuoteni ikinä. Kiitos myös työparilleni Outille, joka on ollut niin ihana opas metsämaailman saloihin.

“On vain kaksi kestävää perintöä, jotka kannattaa antaa lapsilleen: juuret ja siivet.”

You may also like

9 Comments

  1. <3. Uskon, että nuo elämykset pysyvät aina lasten sydämissä. Ihana, että lapsille voi ylipäätään tarjota esikoulussa tuollaisia elämyksiä. Huippua!

    Mukavaa kesää sinulle!

  2. Ihana teksti❤ Tuli tippa linssiin. Samoja tunteita opettajana käyn läpi, kun lauantaina sanon hyväiset omille ekaluokkalaisille, kun ensi syksynä vaihdan koulua. Metsäeskari kuulostaa muutenkin aivan huippujutulle!

  3. Ilostuttava kirjoitus! Metsäeskari on tällä hetkellä yhtenä toivetyöpaikkanani lähitulevaisuutta ajatellen. Osaatko sanoa, voisiko metsäeskariin päästä opeksi vaikka ei ole tuttu kasvo aiemmin päiväkodissa? Esimerkiksi teidän päiväkodissa, tai noin niinkuin ylipäätään? Vai onko se sellainen juttu, että olisi hyvä tuntea lapsia ja henkilökuntaa jo ennen metsävuotta..?

    1. Toki itse koen että meillä esimerkiksi olisi hyvä tuntea päiväkodin toimintatavat hyvin ennen metsävuotta mutta aina kannattaa jättää hakemus ja kokeilla onneaan…meilläkin on silloin tällöin uusia avoimia paikkoja. Avointa hakemusta kehiin vaan!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *