MÄ OLEN MIETTINYT + KOTIKUVIA LOPPUVIIKOLTA

hunajaista aamukattaus iittala lundia piilopaikka hunajaista indiedays heli valaja iittalahunajaista auringonlasku kotiparveke vanaja hameenlinna hunajaista olohuone sisustus kekkila hunajaista olohuone string system siiri marimekko anno imac iittala hunajaista parvekelasit hunajaista siiri iittala nappula hunajaista siiri varityskirja hunajaista string system kirjahylly sisustusblogi hunajaista sydan rahka

Mä olen miettinyt…miten hyvä asia oli, että muutin kerrostaloon keskustan laidalle. Täällä tuntee elämän sykkeen, aamulla voi katsoa autojen kiirehtivän töihin, lenkkeilijöiden juoksevan rantareittiä. Ei tunnu yksinäiselle, vaikka onkin yksin.

…miten jännältä on sisustaa uutta kotia vanhoilla huonekaluilla. Sitä laittaa luonnostaan tavarat “samoille paikoilleen”. Ja ihan tietoisesti olen yrittänyt tehdä uudistuksia asetelmiini, siinä onnistumatta. Suuri osa tavaroista on vielä vain heitetty hyllyyn pois tieltä.

…että olen itseasiassa kaiken tämän keskellä onnellinen. Tämä tuntuu oikealle, vaikka ikävä Villeä on kova.

…että nyt ymmärrän sen, kun yksinhuoltajaäidit kertovat pystyvänsä olemaan parempia vanhempia lähipäivinä lapsilleen. Tässä lyhyessä ajassa on huomannut yhteisen ajan arvokkuuden. Kännykkä siis taskuun ja Siiri syliin.

…kuinka luova Siirini on. Jatkuva luomisen ilo, kekseliäisyys. Tuhannet paperiaskartelut huoneen lattialla. Siiri luo myös soittimen mistä vain, ja nauttii musiikista täysillä. Onneksi lapseni tulee minuun, musiikki kruunaa hyvät ja pelastaa huonot päivät.

…miten Paperi T on lahjakas. Samalla samaistunut Malarian pelko-levyn sanoituksiin ja tuijotellut yli järven. Erolevy voisi olla liian paatoksellinen, mutta tässä tapauksessa saan siitä lohdutusta. Sanoissa on sopiva määrä vihaa tai katkeruutta, mikä itseasiassa auttaa paremmin eteenpäin kuin nyyhkybiisit.

…miten itseasiassa olisi ihana lähteä treffeille jonkin ihan uuden ihmisen kanssa, mutta samaan aikaan en ole lainkaan valmis. Kai se on vain yksinolemisenpelkoa. Tai elämisenpelkoa.

…että samalla kun pelkään jääväni yksin loppuelämäkseni, haluan käpertyä tähän hiljaiseen yksinelooni hetkeksi. Ystäväni ovat varmasti huomanneet hiljentymiseni. Joskus on vain tuijotettava omaa napaansa ja ryvettävä hetken.

…ihmisiä, jotka ajattelevat samalla tavalla tuossa seinän takana. Kerrostalot ovat ihmeellisiä. Olemme niin lähekkäin, muttemme tunne naapureitamme lainkaan. Iltaisin saatan katsella vastapäisen talon ihmisiä touhuissaan. Kaikki katsovat televisiota, käyvät jääkaapilla, seisovat tupakalla parvekkeella yksinään tietämättä että naapuri yläpuolella tekee ihan samaa.

…että minun on lakattava tuijottamasta naapureitani, ennen kuin minua luullaan hulluksi.

…että parvekkeeni tarvitsee pian piristykseksi kasveja. Kun tästä ehtisi ne istuttamaan. Näen jo itseni juomassa aamukahvia järvinäköalani kera keskellä pientä parvekepuutarhaani.

…tätä blogiani. Lintu vai kala, kuka tietää. Pikkuhiljaa eteenpäin. Pitkästä aikaa teen tätä aidosti ja sataprosenttisesti itselleni. Sisustusjutut tietysti nostavat nyt päätään muuton myötä, mutta sellaiseen portaalimaiseen postailuun minusta ei enää ole. Kulkekoon elämä sisustamisen ohella mukana.

…miten helkutin vaikeaa voi olla modeemin asentaminen. Bloggaaminen olisi paaaaljon hauskempaa ja helpompaa toimivan nettiyhteyden kera 😀 Jos en osaisi käyttäytyä, heittäisin modeemini tuohon järveen…mutta koska osaan hillitä itseni, tyydyn vain kirosanoihin. Viikon olen taistellut sen kanssa, ja ei toimi vieläkään.

Olen myös miettinyt…että lähden nyt lenkille hissuksiin. Olen nyt kolme päivää maannut kipeänä flunssan kourissa, ja tarvitsen raitista ilmaa! Paperi T soimaan korvanappeihin ja menoksi. Erityisesti levyltä kolahtaa biisi ‘Sanat‘. Kannattaa kuunnella.

“Mä haluun näyttää sulle paskan kaikki sävyt, ja nähä tunnistaksä rinnassas nää samat säryt”

Tavallaan bloggaaminen perustuu myös tähän, valitaan sanat niin, että toivotaan lukijoiden samaistuvan….kiitos, että olette siellä samaistumassa tai vaikka kaikesta emme ajattelisikaan samalla tapaa <3

Continue Reading

RETKI TENHOLAN LINNAVUORELLE

kylttikaipaus hunajaistahunajaista katajanmarjatenholan linnavuori hunajaistakakkaa lumella hunajaistasiiri hattulan tenhovuori linnavuorihunajaista tenhovuori kevathankitenholan linnavuori hattula hunajaistahunajaista hattulan tenhovuori pekka seppalahunajaista leipajuusto pannullahunajaista retkellaluonnonihmeetrauhoitettu manty tenholan linnavuorijoonashunajaista reput retkellalinnavuori

Kuluneella viikolla on tapahtunut vaikka mitä ihanaa, kuitenkin mieleenpainuvimpana Tenholan Linnavuoren retki hoitolasten kanssa. En ollut siellä ennen käynytkään, ja taas kiittelin noita miespuolisia työkavereitani hämetuntemuksen laajentamisesta. Tuonne on päästävä vielä uudestaan Siirin kanssa omalla ajalla.

Miten ihana työ sitä itsellä onkaan, töihin kaipaa jo sunnuntai-iltana ja lapset ovat oikeasti muodostuneet niin tärkeiksi, että kauhulla odotan jo eronhetkeä, kevätjuhlaa ja kesälaitumia. Tulee iso itku, kun päästän nämä eskot maailmalle. Joukossa on lapsia joiden kanssa olen viettänyt useita vuosia yhdessä jokaikinen päivä!

Työ on myös sellainen asia, mikä pitää kaltaiseni ihmisen pääkopan kasassa, rytmiä pitää olla. Pysyvyyttä. Kehityskeskustelun myötä mietin illalla miten onnekas olen tosiaan ollut saadessani tällaisen työpaikan ja päästessäni eräjormailemaan.

Näiden miesten kanssa voisi tehdä kyllä useamminkin retkiä, huipputyyppejä hekin!

Yhtä hymyä kuuluu siis Hunajaan, nyt kohti aurinkoista ja keväistä Tamperetta, piipahdan kurkkaamassa Papun uutuuksia….veikkaan että tulette näkemään niitä täällä Siirin yllä. Sen verran kauniit kuosit on tänä keväänä!

Continue Reading
1 2 3 11