MISTÄ MAITO TULEE? – ESKARILAISTEN RETKI MAITOTILALLE

hunajaista arla maitotila hameenlinna hunajaista arla navetta maitotilahunajaista lapset lehmat hunajaista arla maitotila lapsethunajaista arla maitotilallahunajaista arla maitotila hunajaista lapset maitotilalla arla hunajaista maitotilalla turunen hameenlinna hunajaista navettakissa hunajaista siiri maitotila arla  maitoauto hunajaista arlahunajaista heppaa katsomaanhunajaista arla puma maitotilahunajaista maitotila arla lapset kissahunajaista hevoselle voikukkiahunajaista hepalle heinaamaitoa suomesta hunajaistahunajaista maitotilalla kippishunajaista turusen maitotila arlahunajaista arla maito lapset maitotila retkihunajaista maitotila miskahunajaista voikukan siemenet lentaahunajaista kevathunajaista arla maito ja pullahunajaista riikka selfiehunajaista kissalle maitoa lapset arlahunajaista maitotilalla kissa ja lapsethunajaista kevataurinkohunajaista arla maitotila kissahunajaista metsaeskarilaisethunajaista arla maitotila pullaa

Viimeisellä eskariviikolla aurinko helli, ja kelit olivat mitä parhaat maitotilaretkelle. On ihanaa, että Arlan kanssa tehty yhteistyö poikii elämyksiä myös lapsille. Sillä sitähän maatilalla vierailu parhaimmillaan on.

Lasten nauru kaikui navetan seinillä, kun joku lehmistä kajautti ilmoille isot “am-muut“. Oli jännittävää katsoa vierestä, miten lehmiä arastelevat lapset pikkuhiljaa uskalsivatkin koskea ja silittää eläimiä. Jotenkin kuulun itse siihen sukupolveen, että navetta kuuluu lapsuuteen. Vaan ei se vaan enää olekaan niin. Moni lapsista sanoi, ettei ole koskaan käynyt navetassa. Haju ihmetytti, pienet sormet tukkivat nenät aluksi. Lopulta nenien tottuessa luonnon omiin aromeihin, uskalsi tarttua rehuun ja syöttää lehmiä yksi kerrallaan.

Ilmassa leijui paljon kysymyksiä “miksi?”. Lasten tiedonjano on loputon uusia kokemuksia tullessa vastaan. Keskityimme kuitenkin kertomaan, miten maito syntyy ja miten se päätyy meijeriin. Maitoautokin kävi nappaamassa 2000 litraa maitoa vierailumme aikana. Kissakin sai päivän maitosaldosta osansa.

Hevoset ja traktorit kävimme myös moikkaamassa, jäi ihan älyttömän ihana fiilis vierailusta. Taas mietitytti millaista elämä maatilalla nykypäivän Suomessa onkaan. Tämäkin maitotila pyörii kolmannessa sukupolvessa, mutta helppoa se ei varmastikaan aina ole.

Päivän jälkeen piipahdin kaupassa maito-ostoksilla lähikaupassani. Kylmäkaappien luona tuli vanha mummo juttelemaan. Hän tunnisti vaatteideni aromin, ihmetteli olenko käynyt navetassa. Napatessani Arlan tölkin käteeni, hän huolestui: “Ostatko ulkomaalaista maitoa?” Ilokseni saatoin kertoa, että Arlan maito on suomalaista, ja itseasiassa ostin hämeenlinnalaista maitoa. Jäi siinä mummo ihmettelemään varmasti keskustelua kanssani. Mutta huomaan, kuinka vääriä mielikuvia ihmisillä vieläkin on. Ostamme niin usein mielikuvien varassa tutustumatta tarkemmin tuoteselosteisiin.

Nämä kuvien eskarit ovat nyt eskarinsa päättäneet, miten mielettömiä elämyksiä ja kokemuksia olemme yhdessä kokeneetkin! Toivottavasti ne jäävät lasten muistoihin ja sydämiin. Olemme paljon puhuneet myös ekologisuudesta ja luonnon suojelemisesta sekä siitä mistä ruoka tulee ja mitä ihminen oikeastaan tarvitsee selviytyäkseen. Luonto on elinehtomme, sen ymmärtäminen ei ole lapsille aluksi helppoa. Suhde luontoon ei löydy ellei siellä käy ja ihmettele. Vaikka lehmät eivät vapaana kuljekaan talvisin, on kosketus tuotantoeläimiinkin todella tärkeää lapsille.

Onneksi nämä lehmät kirmasivat jo kesälaitumille…niin siis tavallaan minäkin. 😉 Vaikka töitä on edessä vielä juhannukseen saakka, hyvin vielä jaksaa ja intoakin on enemmän kuin koskaan.

// kiitos Arlalle mahdollisuudesta tilavierailuun ja lasten vanhemmile kuvausluvista.

Continue Reading

RETKI SUOKKIIN JA MIETTEITÄ ESKARIVUODESTA

hunajaista lokki aurinkoonhunajaista suomenlinnan lauttasuomenlinnassa hunajaista lauttahunajaista aallothunajaista suomenlinnahunajaista cappuchinohunajaista suomenlinnassahunajaista suomenlinna kustaanmiekkahunajaista maanmittaushunajaista suomenlinna tunnelithunajaista lokkihunajaista orvokit suomenlinnahunajaista vesikko suomenlinnahunajaista mark ja siiri eskariretki

Viime keväänä sain kuulla, että minulla on mahdollisuus päästä metsäeskariin opeksi. Tein valinnan silloin suoraan miettimättä, ja olen ollut jokaisena vuoden päivänä tyytyväinen päätökseeni. Eskarivuosi on aivan loppumetreillä ja on mahtavaa fiilistellä kaikkea koettua ja nähtyä. Ennenkaikkea sitä, että sain nähdä kokonaisen vuoden metsässä. Olla ulkona ja liikkua aktiivisesti.

Ennen eskarin alkua talvi mietitytti minua ja varmasti lasten vanhempiakin. Tällä hetkellä en edes muista palelleeni, oli leuto talvi ja varusteet hyvät. Nuotion ääressä vietetty loskakelivaihe oli vuoden pahinta aikaa, mutta metsässä sekään ei tuntunut niin lohduttoman harmaalle.

Olen myös niin onnellinen, että sain kokea tämän vuoden juuri Siirin kanssa yhdessä. Uskon, että tämä kokemus toi meitä myös yhteen ihan uudella tavalla. Vuosi kokonaisuudessaan on ollut niin suuri elämys. Minä voin paremmin kuin vuosiin ja Siiri on kehittynyt metsässä fyysisesti todella paljon. Lukemaankin opittiin ja kouluvalmiudet ovat kohdallaan.

Mietin mitä vuodesta on jäänyt päällimmäisenä mieleen…on nimenomaan lasten löytämisen ja ihmettelemisen riemu. Olemme tutkineet mitä ihmeellisempiä ötököitä ja sieniä maassa yhdessä maaten, olemme nauraneet vesisateelle, hikoilleet yhdessä harjuja noustessa, ja nauraneet taas korkean harjun päälle päästyämme. Olemme kulkeneet käsikädessä tuhottoman määrän kilometrejä, ei siksi että on pakko pitää kädestä…vaan siksi että saa! Metsässä on ollut vapaa olo, jokainen on kulkenut omaan tahtiinsa. Hitaina aamuina jonon viimeisenä itsekseen hiljaa, ja energisinä, sosiaalisina aamuina jonon kärjessä iloisesti juosten ja jutellen. Kaikkia on odotettu ja kaikkia on kunnioitettu, kiire ei ole ollut läsnä.

Tämä eskariryhmäni on myös omista ryhmistäni eniten hitsautunut yhteen. Näin keväällä katsoo leikkitovereiden vaihtuvan ja sellaisten seurueiden muodostuvan, mitä ei syksyllä uskonut ikinä tapahtuvan. Meille on syntynyt tiimi, ihan oma pieni joukkueemme…jossa jokaisella lapsella ja aikuisella on ollut tärkeä rooli. Voi kuinka meinaa kyyneleet valua silmistä, kun mietin, että osa näistä lapsista lähtee nyt maailmalle jo viiden päivän päästä.

Ryhmässäni on myös lapsia, joita olen saanut hoitaa jo 2010 heidän ensimmäisenä hoitopäivänään. Vaippapepuista on tullut isoja koululaisia. Ryhmässä on myös lapsia joiden kanssa olen viettänyt nyt neljä vuotta vuoden jokaisena päivänä. Tällaisten hoitolasten merkitys itselle on jotain ihan muuta kuin vain hoitolapsi. He ovat minulle niin tärkeitä ja rakkaita. En voi muuta toivoa, kuin onnellista tulevaisuutta ja kaikkea hyvää heidän elämäänsä. Toivottavasti he vielä 15-vuotiaina kauppakeskuksessa vastaan tullessaan muistavat ja tulevat moikkailemaan.

Haikein mielin naputellaan pikkuhiljaa tämä vuosi siis pakettiin. Paras työvuoteni ikinä. Kiitos myös työparilleni Outille, joka on ollut niin ihana opas metsämaailman saloihin.

“On vain kaksi kestävää perintöä, jotka kannattaa antaa lapsilleen: juuret ja siivet.”

Continue Reading