MISTÄ MAITO TULEE? – ESKARILAISTEN RETKI MAITOTILALLE

hunajaista arla maitotila hameenlinna hunajaista arla navetta maitotilahunajaista lapset lehmat hunajaista arla maitotila lapsethunajaista arla maitotilallahunajaista arla maitotila hunajaista lapset maitotilalla arla hunajaista maitotilalla turunen hameenlinna hunajaista navettakissa hunajaista siiri maitotila arla  maitoauto hunajaista arlahunajaista heppaa katsomaanhunajaista arla puma maitotilahunajaista maitotila arla lapset kissahunajaista hevoselle voikukkiahunajaista hepalle heinaamaitoa suomesta hunajaistahunajaista maitotilalla kippishunajaista turusen maitotila arlahunajaista arla maito lapset maitotila retkihunajaista maitotila miskahunajaista voikukan siemenet lentaahunajaista kevathunajaista arla maito ja pullahunajaista riikka selfiehunajaista kissalle maitoa lapset arlahunajaista maitotilalla kissa ja lapsethunajaista kevataurinkohunajaista arla maitotila kissahunajaista metsaeskarilaisethunajaista arla maitotila pullaa

Viimeisellä eskariviikolla aurinko helli, ja kelit olivat mitä parhaat maitotilaretkelle. On ihanaa, että Arlan kanssa tehty yhteistyö poikii elämyksiä myös lapsille. Sillä sitähän maatilalla vierailu parhaimmillaan on.

Lasten nauru kaikui navetan seinillä, kun joku lehmistä kajautti ilmoille isot “am-muut“. Oli jännittävää katsoa vierestä, miten lehmiä arastelevat lapset pikkuhiljaa uskalsivatkin koskea ja silittää eläimiä. Jotenkin kuulun itse siihen sukupolveen, että navetta kuuluu lapsuuteen. Vaan ei se vaan enää olekaan niin. Moni lapsista sanoi, ettei ole koskaan käynyt navetassa. Haju ihmetytti, pienet sormet tukkivat nenät aluksi. Lopulta nenien tottuessa luonnon omiin aromeihin, uskalsi tarttua rehuun ja syöttää lehmiä yksi kerrallaan.

Ilmassa leijui paljon kysymyksiä “miksi?”. Lasten tiedonjano on loputon uusia kokemuksia tullessa vastaan. Keskityimme kuitenkin kertomaan, miten maito syntyy ja miten se päätyy meijeriin. Maitoautokin kävi nappaamassa 2000 litraa maitoa vierailumme aikana. Kissakin sai päivän maitosaldosta osansa.

Hevoset ja traktorit kävimme myös moikkaamassa, jäi ihan älyttömän ihana fiilis vierailusta. Taas mietitytti millaista elämä maatilalla nykypäivän Suomessa onkaan. Tämäkin maitotila pyörii kolmannessa sukupolvessa, mutta helppoa se ei varmastikaan aina ole.

Päivän jälkeen piipahdin kaupassa maito-ostoksilla lähikaupassani. Kylmäkaappien luona tuli vanha mummo juttelemaan. Hän tunnisti vaatteideni aromin, ihmetteli olenko käynyt navetassa. Napatessani Arlan tölkin käteeni, hän huolestui: “Ostatko ulkomaalaista maitoa?” Ilokseni saatoin kertoa, että Arlan maito on suomalaista, ja itseasiassa ostin hämeenlinnalaista maitoa. Jäi siinä mummo ihmettelemään varmasti keskustelua kanssani. Mutta huomaan, kuinka vääriä mielikuvia ihmisillä vieläkin on. Ostamme niin usein mielikuvien varassa tutustumatta tarkemmin tuoteselosteisiin.

Nämä kuvien eskarit ovat nyt eskarinsa päättäneet, miten mielettömiä elämyksiä ja kokemuksia olemme yhdessä kokeneetkin! Toivottavasti ne jäävät lasten muistoihin ja sydämiin. Olemme paljon puhuneet myös ekologisuudesta ja luonnon suojelemisesta sekä siitä mistä ruoka tulee ja mitä ihminen oikeastaan tarvitsee selviytyäkseen. Luonto on elinehtomme, sen ymmärtäminen ei ole lapsille aluksi helppoa. Suhde luontoon ei löydy ellei siellä käy ja ihmettele. Vaikka lehmät eivät vapaana kuljekaan talvisin, on kosketus tuotantoeläimiinkin todella tärkeää lapsille.

Onneksi nämä lehmät kirmasivat jo kesälaitumille…niin siis tavallaan minäkin. 😉 Vaikka töitä on edessä vielä juhannukseen saakka, hyvin vielä jaksaa ja intoakin on enemmän kuin koskaan.

// kiitos Arlalle mahdollisuudesta tilavierailuun ja lasten vanhemmile kuvausluvista.

Continue Reading

ERÄ ON UUSI MUSTA

hunajaista metsaeskarissa toissa at work metsa luonto ahvenisto hunajaista nuotiohunajaista ahveniston maauimala hunajaista siiri papu metsanpoikanen lehtien havinaa hunajaista mustakonnanmarja hunajaista ahveniston luonnonsuojelualuehunajaista ahvenisto sudenmarja hunajaista luontokuvaus

 

Ensimmäinen varsinainen metsäeskariviikko takana. Moni tuttavani on kysellyt, mille on tuntunut viettää metsässä täydet päivät lasten kanssa. No hyvällehän se, oikeastaan ihan käsittämättömän hyvälle.

Itsensä piiskaaminen painava rinkka selässä ylös alas Ahveniston mäkiä loman jälkeen on mahtavaa, hiki virtaa ja pohkeet huutavat hoosiannaa. Jopa niin paljon jo viikon liikkuminen on näkynyt, että painoakin on tippunut lähes kolme kiloa. Nesteitä kai.

Parasta on juuri tuo liikunnan tuoma hyvä olo ja sen jakaminen lasten kanssa. Luonnon ihmettely ja eräily ovat jo viikossa lähentäneet meitä ryhmänä, ryhmäytyminen on niin erilaista tuolla kuin “taloeskarissa”.

Kun perjantaina noustaan viimeistä jyrkkää ylämäkeä ennen päiväkodille paluuta, yksi hoitolapsistani sanoo kaverilleen: “Riikka on niiiiiiiin kiva!” Ei voi kuin olla onnellinen tästä ratkaisusta, taisin löytää paikkani. Paikkani luonnosta.

Erä on niin uusi musta.

 

Continue Reading