RETKI SUOKKIIN JA MIETTEITÄ ESKARIVUODESTA

hunajaista lokki aurinkoonhunajaista suomenlinnan lauttasuomenlinnassa hunajaista lauttahunajaista aallothunajaista suomenlinnahunajaista cappuchinohunajaista suomenlinnassahunajaista suomenlinna kustaanmiekkahunajaista maanmittaushunajaista suomenlinna tunnelithunajaista lokkihunajaista orvokit suomenlinnahunajaista vesikko suomenlinnahunajaista mark ja siiri eskariretki

Viime keväänä sain kuulla, että minulla on mahdollisuus päästä metsäeskariin opeksi. Tein valinnan silloin suoraan miettimättä, ja olen ollut jokaisena vuoden päivänä tyytyväinen päätökseeni. Eskarivuosi on aivan loppumetreillä ja on mahtavaa fiilistellä kaikkea koettua ja nähtyä. Ennenkaikkea sitä, että sain nähdä kokonaisen vuoden metsässä. Olla ulkona ja liikkua aktiivisesti.

Ennen eskarin alkua talvi mietitytti minua ja varmasti lasten vanhempiakin. Tällä hetkellä en edes muista palelleeni, oli leuto talvi ja varusteet hyvät. Nuotion ääressä vietetty loskakelivaihe oli vuoden pahinta aikaa, mutta metsässä sekään ei tuntunut niin lohduttoman harmaalle.

Olen myös niin onnellinen, että sain kokea tämän vuoden juuri Siirin kanssa yhdessä. Uskon, että tämä kokemus toi meitä myös yhteen ihan uudella tavalla. Vuosi kokonaisuudessaan on ollut niin suuri elämys. Minä voin paremmin kuin vuosiin ja Siiri on kehittynyt metsässä fyysisesti todella paljon. Lukemaankin opittiin ja kouluvalmiudet ovat kohdallaan.

Mietin mitä vuodesta on jäänyt päällimmäisenä mieleen…on nimenomaan lasten löytämisen ja ihmettelemisen riemu. Olemme tutkineet mitä ihmeellisempiä ötököitä ja sieniä maassa yhdessä maaten, olemme nauraneet vesisateelle, hikoilleet yhdessä harjuja noustessa, ja nauraneet taas korkean harjun päälle päästyämme. Olemme kulkeneet käsikädessä tuhottoman määrän kilometrejä, ei siksi että on pakko pitää kädestä…vaan siksi että saa! Metsässä on ollut vapaa olo, jokainen on kulkenut omaan tahtiinsa. Hitaina aamuina jonon viimeisenä itsekseen hiljaa, ja energisinä, sosiaalisina aamuina jonon kärjessä iloisesti juosten ja jutellen. Kaikkia on odotettu ja kaikkia on kunnioitettu, kiire ei ole ollut läsnä.

Tämä eskariryhmäni on myös omista ryhmistäni eniten hitsautunut yhteen. Näin keväällä katsoo leikkitovereiden vaihtuvan ja sellaisten seurueiden muodostuvan, mitä ei syksyllä uskonut ikinä tapahtuvan. Meille on syntynyt tiimi, ihan oma pieni joukkueemme…jossa jokaisella lapsella ja aikuisella on ollut tärkeä rooli. Voi kuinka meinaa kyyneleet valua silmistä, kun mietin, että osa näistä lapsista lähtee nyt maailmalle jo viiden päivän päästä.

Ryhmässäni on myös lapsia, joita olen saanut hoitaa jo 2010 heidän ensimmäisenä hoitopäivänään. Vaippapepuista on tullut isoja koululaisia. Ryhmässä on myös lapsia joiden kanssa olen viettänyt nyt neljä vuotta vuoden jokaisena päivänä. Tällaisten hoitolasten merkitys itselle on jotain ihan muuta kuin vain hoitolapsi. He ovat minulle niin tärkeitä ja rakkaita. En voi muuta toivoa, kuin onnellista tulevaisuutta ja kaikkea hyvää heidän elämäänsä. Toivottavasti he vielä 15-vuotiaina kauppakeskuksessa vastaan tullessaan muistavat ja tulevat moikkailemaan.

Haikein mielin naputellaan pikkuhiljaa tämä vuosi siis pakettiin. Paras työvuoteni ikinä. Kiitos myös työparilleni Outille, joka on ollut niin ihana opas metsämaailman saloihin.

“On vain kaksi kestävää perintöä, jotka kannattaa antaa lapsilleen: juuret ja siivet.”

Continue Reading

MINUN ARKENI

pannukahvithunajaista metsa vaeltaminen vanajanniemivanajanniemi hunajaistahunajaista kanelimaahunajaista syksy pihlajahunajaista mac iittalahunajaista kesamokkisiirilta lahti hammas hunajaistahunajaista pihlaja lehdethunajaista riikkahunajaista koivuthunajaista hauen perkaushunajaista luontosiiri ja leija hunajaista

Syksy on jo todella pitkällä. Ruska on katoamassa, lehdet lähes tippuneet kotipihassakin. Niin tippui myös toinen Siirin etuhampaista. Hammaskeiju kävi kylässä samaan aikaan kun Siiri puhui unissaan autoista.

Ulkoilen nykyään nelinkertaisesti kuin aiemmin. Kuljen edelleen metsässä fiilistellen, tarkkaillen pieniä yksityiskohtia. Sydämessä on syksystä huolimatta kevätfiilis.

Olen saanut työskennellä tällä viikolla myös Aulangon metsäeskarissa, vaihtelua. Vaikken vaihtelua varsinaisesti kaivannutkaan. Toisen metsän lapset jopa opettivat minulle, mikä on Aku Ankka-nuotio, ja kannattaako sellaista tehdä.

Sain myös sylitellä pieniä kaksivuotiaita ja laulaa ihhahhaa, hepo hirnahtaa. Vaikka nautin olostani isojen lasten kanssa, nuo kaksivuotiaat ovat hurmaavia. Heidän innostuksensa kotitöihin ja mallioppimiseen muistuttaa siitä, että kuinka suuri vaikutus vanhemmalla on. Mitä vanhempi edellä, sitä lapsi perässä. Tänään haravoimme yhdessä ja hypimme lehtikasoihin.

Iltaisin matalalta paistava kullankeltainen syysvalo on häikäissyt koko kodin hetkeksi. Ja auringon painuessa mailleen, henki höyryten olen jo kaivannut auringon perään.

Arki.

On se vaan hyvä.

Continue Reading