MÄ OLEN MIETTINYT + KOTIKUVIA LOPPUVIIKOLTA

hunajaista aamukattaus iittala lundia piilopaikka hunajaista indiedays heli valaja iittalahunajaista auringonlasku kotiparveke vanaja hameenlinna hunajaista olohuone sisustus kekkila hunajaista olohuone string system siiri marimekko anno imac iittala hunajaista parvekelasit hunajaista siiri iittala nappula hunajaista siiri varityskirja hunajaista string system kirjahylly sisustusblogi hunajaista sydan rahka

Mä olen miettinyt…miten hyvä asia oli, että muutin kerrostaloon keskustan laidalle. Täällä tuntee elämän sykkeen, aamulla voi katsoa autojen kiirehtivän töihin, lenkkeilijöiden juoksevan rantareittiä. Ei tunnu yksinäiselle, vaikka onkin yksin.

…miten jännältä on sisustaa uutta kotia vanhoilla huonekaluilla. Sitä laittaa luonnostaan tavarat “samoille paikoilleen”. Ja ihan tietoisesti olen yrittänyt tehdä uudistuksia asetelmiini, siinä onnistumatta. Suuri osa tavaroista on vielä vain heitetty hyllyyn pois tieltä.

…että olen itseasiassa kaiken tämän keskellä onnellinen. Tämä tuntuu oikealle, vaikka ikävä Villeä on kova.

…että nyt ymmärrän sen, kun yksinhuoltajaäidit kertovat pystyvänsä olemaan parempia vanhempia lähipäivinä lapsilleen. Tässä lyhyessä ajassa on huomannut yhteisen ajan arvokkuuden. Kännykkä siis taskuun ja Siiri syliin.

…kuinka luova Siirini on. Jatkuva luomisen ilo, kekseliäisyys. Tuhannet paperiaskartelut huoneen lattialla. Siiri luo myös soittimen mistä vain, ja nauttii musiikista täysillä. Onneksi lapseni tulee minuun, musiikki kruunaa hyvät ja pelastaa huonot päivät.

…miten Paperi T on lahjakas. Samalla samaistunut Malarian pelko-levyn sanoituksiin ja tuijotellut yli järven. Erolevy voisi olla liian paatoksellinen, mutta tässä tapauksessa saan siitä lohdutusta. Sanoissa on sopiva määrä vihaa tai katkeruutta, mikä itseasiassa auttaa paremmin eteenpäin kuin nyyhkybiisit.

…miten itseasiassa olisi ihana lähteä treffeille jonkin ihan uuden ihmisen kanssa, mutta samaan aikaan en ole lainkaan valmis. Kai se on vain yksinolemisenpelkoa. Tai elämisenpelkoa.

…että samalla kun pelkään jääväni yksin loppuelämäkseni, haluan käpertyä tähän hiljaiseen yksinelooni hetkeksi. Ystäväni ovat varmasti huomanneet hiljentymiseni. Joskus on vain tuijotettava omaa napaansa ja ryvettävä hetken.

…ihmisiä, jotka ajattelevat samalla tavalla tuossa seinän takana. Kerrostalot ovat ihmeellisiä. Olemme niin lähekkäin, muttemme tunne naapureitamme lainkaan. Iltaisin saatan katsella vastapäisen talon ihmisiä touhuissaan. Kaikki katsovat televisiota, käyvät jääkaapilla, seisovat tupakalla parvekkeella yksinään tietämättä että naapuri yläpuolella tekee ihan samaa.

…että minun on lakattava tuijottamasta naapureitani, ennen kuin minua luullaan hulluksi.

…että parvekkeeni tarvitsee pian piristykseksi kasveja. Kun tästä ehtisi ne istuttamaan. Näen jo itseni juomassa aamukahvia järvinäköalani kera keskellä pientä parvekepuutarhaani.

…tätä blogiani. Lintu vai kala, kuka tietää. Pikkuhiljaa eteenpäin. Pitkästä aikaa teen tätä aidosti ja sataprosenttisesti itselleni. Sisustusjutut tietysti nostavat nyt päätään muuton myötä, mutta sellaiseen portaalimaiseen postailuun minusta ei enää ole. Kulkekoon elämä sisustamisen ohella mukana.

…miten helkutin vaikeaa voi olla modeemin asentaminen. Bloggaaminen olisi paaaaljon hauskempaa ja helpompaa toimivan nettiyhteyden kera 😀 Jos en osaisi käyttäytyä, heittäisin modeemini tuohon järveen…mutta koska osaan hillitä itseni, tyydyn vain kirosanoihin. Viikon olen taistellut sen kanssa, ja ei toimi vieläkään.

Olen myös miettinyt…että lähden nyt lenkille hissuksiin. Olen nyt kolme päivää maannut kipeänä flunssan kourissa, ja tarvitsen raitista ilmaa! Paperi T soimaan korvanappeihin ja menoksi. Erityisesti levyltä kolahtaa biisi ‘Sanat‘. Kannattaa kuunnella.

“Mä haluun näyttää sulle paskan kaikki sävyt, ja nähä tunnistaksä rinnassas nää samat säryt”

Tavallaan bloggaaminen perustuu myös tähän, valitaan sanat niin, että toivotaan lukijoiden samaistuvan….kiitos, että olette siellä samaistumassa tai vaikka kaikesta emme ajattelisikaan samalla tapaa <3

Continue Reading

KOTIKUVIA JA ENSIMMÄISTÄ VIIKKOA UUDESSA KODISSA

HUNAJAISTA ETEINEN POSSE SISUSTUSBLOGI HUNAJAISTA KEITTIO POSSE SISUSTUSBLOGI LUNDIA VITRAHUNAJAISTA ELLE DECORATION LUNDIA HUNAJAISTA KEITTIO POSSE SISUSTUSBLOGI HUNAJAISTA KOTO NORMANN COPENHAGEN SISUSTUSBLOGI HUNAJAISTA MARIMEKKO COVOSYNTTARIAAMUN AURINGONNOUSU HUNAJAISTAHUNAJAISTA SIIRI TANSSII HUNAJAISTA MUMMUHUNAJAISTA SYNTTARIT KEITTIO POSSE SISUSTUSBLOGIHUNAJAISTA AURINGONLASKU HUNAJAISTA SISUSTUSBLOGI KEITTIO POSSEHUNAJAISTA SISUSTUS POSSSE IITTALA LUNDIAHUNAJAISTA SIIRI MARIMEKKO IITTALA AAMIAINENHUNAJAISTA PAPU MARIMEKKO

Elo uudessa kodissa on alkanut hyvin, muuttostressi hepottaa pikkuhiljaa. Kamojen kantelun jälkeen pari iltaa menikin totaalisessa koomassa. Kooman keskellä juhlittiin minun synttärini, ja totesin taas olevani todella onnekas…minulla on parhaat ihmiset ympärillä. Niin perhe kuin ystävänikin ovat maailman parhaita.

Keittiö oli yksi tämän asunnon valtteja, siisti ja valkoinen. Vuokra-asunnon keittiöksi siis ihan huippu! Kokeilimme tuoda muutossa minulla jo viisi vuotta ollutta HAY:n Loop Stand-keittiönpöytää…ei mahtunut ei. Tai mahtui, muttei näyttänyt hyvälle. Tilalle keksin ainakin toistaiseksi Lundian vanhan työpöytälevyn Hunajan työhuoneesta ja itseasiassa se näyttää livenä todella hyvälle kaiken valkoisen keskellä. Tuohon seinälle ajattelin puista Artekin hyllyä.

Pikkuhiljaa tässä katsellaan…pitää antaa asioiden hetken olla, jotta uskaltaa porailla betoniseiniin reikiä. Yleensä itse elämä näyttää, mihin lopulta huonekalut sijoittuvat.

Muuten, noin niinkuin henkisesti…koko sakki voi hyvin. Olen edelleen ällistynyt miten fiksu Siiri on. Hän on ottanut tämän tilanteen valtavan hyvin, toki olemme osanneet varautua kaikkeen ja osoittaneet rakkautta täydellä teholla tyttärellemme. Mutta oikeasti nyt vasta alkaa se tulikoe, erilläänolo pidempiä aikoja. Toki emme aio aloittaa uudenlaista arkea heti täysillä vaan liukuvasti. Käymme siis vuoroin moikkaamassa Siiriä päivittäin. Mutta pikkuhiljaa…tässä alamme viettämään öitä erillään. Tänään edessä minun ensimmäinen yöni yksin, ilman Siiriä ja Villeä.

Pitää alkaa lenkkeilemään tai pelaamaan golfia, jotta aika ei käy pitkäksi. Golfkentällä muuten pääsen myös tuohon zen-tilaan, mikä töissä metsässä valtaa minut.

Ihanaa viikonlopun loppua kaikille!

PS. Instagramin puolella lisää kuvia viikolta, eilen olin kuskina Lahdessa ja täytyy antaa erityismainita Gasellien kundeille: huippu tyyppejä! 🙂

Continue Reading