MÄ OLEN MIETTINYT + KOTIKUVIA LOPPUVIIKOLTA

hunajaista aamukattaus iittala lundia piilopaikka hunajaista indiedays heli valaja iittalahunajaista auringonlasku kotiparveke vanaja hameenlinna hunajaista olohuone sisustus kekkila hunajaista olohuone string system siiri marimekko anno imac iittala hunajaista parvekelasit hunajaista siiri iittala nappula hunajaista siiri varityskirja hunajaista string system kirjahylly sisustusblogi hunajaista sydan rahka

Mä olen miettinyt…miten hyvä asia oli, että muutin kerrostaloon keskustan laidalle. Täällä tuntee elämän sykkeen, aamulla voi katsoa autojen kiirehtivän töihin, lenkkeilijöiden juoksevan rantareittiä. Ei tunnu yksinäiselle, vaikka onkin yksin.

…miten jännältä on sisustaa uutta kotia vanhoilla huonekaluilla. Sitä laittaa luonnostaan tavarat “samoille paikoilleen”. Ja ihan tietoisesti olen yrittänyt tehdä uudistuksia asetelmiini, siinä onnistumatta. Suuri osa tavaroista on vielä vain heitetty hyllyyn pois tieltä.

…että olen itseasiassa kaiken tämän keskellä onnellinen. Tämä tuntuu oikealle, vaikka ikävä Villeä on kova.

…että nyt ymmärrän sen, kun yksinhuoltajaäidit kertovat pystyvänsä olemaan parempia vanhempia lähipäivinä lapsilleen. Tässä lyhyessä ajassa on huomannut yhteisen ajan arvokkuuden. Kännykkä siis taskuun ja Siiri syliin.

…kuinka luova Siirini on. Jatkuva luomisen ilo, kekseliäisyys. Tuhannet paperiaskartelut huoneen lattialla. Siiri luo myös soittimen mistä vain, ja nauttii musiikista täysillä. Onneksi lapseni tulee minuun, musiikki kruunaa hyvät ja pelastaa huonot päivät.

…miten Paperi T on lahjakas. Samalla samaistunut Malarian pelko-levyn sanoituksiin ja tuijotellut yli järven. Erolevy voisi olla liian paatoksellinen, mutta tässä tapauksessa saan siitä lohdutusta. Sanoissa on sopiva määrä vihaa tai katkeruutta, mikä itseasiassa auttaa paremmin eteenpäin kuin nyyhkybiisit.

…miten itseasiassa olisi ihana lähteä treffeille jonkin ihan uuden ihmisen kanssa, mutta samaan aikaan en ole lainkaan valmis. Kai se on vain yksinolemisenpelkoa. Tai elämisenpelkoa.

…että samalla kun pelkään jääväni yksin loppuelämäkseni, haluan käpertyä tähän hiljaiseen yksinelooni hetkeksi. Ystäväni ovat varmasti huomanneet hiljentymiseni. Joskus on vain tuijotettava omaa napaansa ja ryvettävä hetken.

…ihmisiä, jotka ajattelevat samalla tavalla tuossa seinän takana. Kerrostalot ovat ihmeellisiä. Olemme niin lähekkäin, muttemme tunne naapureitamme lainkaan. Iltaisin saatan katsella vastapäisen talon ihmisiä touhuissaan. Kaikki katsovat televisiota, käyvät jääkaapilla, seisovat tupakalla parvekkeella yksinään tietämättä että naapuri yläpuolella tekee ihan samaa.

…että minun on lakattava tuijottamasta naapureitani, ennen kuin minua luullaan hulluksi.

…että parvekkeeni tarvitsee pian piristykseksi kasveja. Kun tästä ehtisi ne istuttamaan. Näen jo itseni juomassa aamukahvia järvinäköalani kera keskellä pientä parvekepuutarhaani.

…tätä blogiani. Lintu vai kala, kuka tietää. Pikkuhiljaa eteenpäin. Pitkästä aikaa teen tätä aidosti ja sataprosenttisesti itselleni. Sisustusjutut tietysti nostavat nyt päätään muuton myötä, mutta sellaiseen portaalimaiseen postailuun minusta ei enää ole. Kulkekoon elämä sisustamisen ohella mukana.

…miten helkutin vaikeaa voi olla modeemin asentaminen. Bloggaaminen olisi paaaaljon hauskempaa ja helpompaa toimivan nettiyhteyden kera 😀 Jos en osaisi käyttäytyä, heittäisin modeemini tuohon järveen…mutta koska osaan hillitä itseni, tyydyn vain kirosanoihin. Viikon olen taistellut sen kanssa, ja ei toimi vieläkään.

Olen myös miettinyt…että lähden nyt lenkille hissuksiin. Olen nyt kolme päivää maannut kipeänä flunssan kourissa, ja tarvitsen raitista ilmaa! Paperi T soimaan korvanappeihin ja menoksi. Erityisesti levyltä kolahtaa biisi ‘Sanat‘. Kannattaa kuunnella.

“Mä haluun näyttää sulle paskan kaikki sävyt, ja nähä tunnistaksä rinnassas nää samat säryt”

Tavallaan bloggaaminen perustuu myös tähän, valitaan sanat niin, että toivotaan lukijoiden samaistuvan….kiitos, että olette siellä samaistumassa tai vaikka kaikesta emme ajattelisikaan samalla tapaa <3

Continue Reading

ENSIMMÄISET KUVAT UUDESTA KODISTA JA MIETTEITÄ MUUTOSTA

hameenlinna keinusaaresta hunajaista hunajaista kylpyhuone laatoitus posse hunajaista parolan rottinki iittala hunajaista posse eteinen hunajaista posse keittio hunajaista posse nakyma hameenlinna keskusta hunajaista posse olohuone anno jalpaikka hunajaista possentie nakyma hunajaista possentie siiri papu kekkila hunajaista siiri possentie marimekko hunajaista uusi koti possentie eteinen

Veikkaan että kaikki ovat samaa mieltä, muuttaminen on hanurista! Tai vanhan elämän purkaminen laatikoihin on jotenkin niin tylsää puuhaa. Uuden kodin päässä purkaminen onkin jo paljon hauskempaa!

Jumalattoman siivousurakan päätteeksi on osa pikkusälästä jo kannettu Posseen (Kyllä, tämä olkoon uuden kotini nimi…aika huvittavaa sinänsä). Olemme erityisesti koittaneet ottaa Siirin muutossa huomioon, että hän voi vain leikkiä ja pikkuhiljaa tutustua uuteen kotiinsa. Tästä syystä lelut olivat muuttokuormassa ensimmäisenä.

Eron myötä olemme joutuneet jakamaan tavaroita, ei siitä sen enempää…mutta samalla huomaa myös yhtäkkiä tarvitsevansa paljon sellaista mikä jää toiselle. Tarvitsisin ehkä television, vaikka aluksi ajattelin pärjääväni ilman. Jo vedenkeittimistä, leivänpaahtimista, kattiloista ja pannuista lähtien joutuu miettimään omat tarpeensa uusiksi.

Parasta muutossa on karsiminen, nyt on mahdollisuus oikeasti miettiä mitä asuntooni aion viedä. Loput sitten myydään tai jäävät Villelle. Kyllä sitä kaikenlaista tavaraa onkin kerääntynyt 11 vuoden yhdessäolon aikana.

Uusi kotini on siis vuokra-asunto, mikä näin Hämeenlinnan mittakaavassa on ensiluokkainen kunnoltaan ja sijainniltaan. Toki olisin kelpuuttanut ikkunalaudat ja lankkulattiat jostakin vanhasta idyllisestä pihapiiristä, mutta nyt “tähän hätään” tämä oli ehdottomasti paras. Miksi valitsin tämän, oli tilava ja siisti keittiö ja täysin remontoidut kosteat tilat ja sauna.

Asunto on kolmio, ja makuuhuoneet ovat melko tilavat. Rakennus on valmistunut 1989 ja siihen aikaan kerrostaloissa oli vielä hilkun isommat huoneet. Olemme tässä siivouksen ohella paklanneet edellisen asukin jäljeltä jääneitä reikiä seinissä ja ajattelin maalata Siirin huoneen seinän uudelleen samalla sävyllä.

Oman huoneeni seinässä on aivan karmea tapetti. Joudun miettimään, mitä sille teen. Eli kysymään vuokranantajaltani hänen kiintymyksensä tasoa kyseiseen halpistapettiin. Tilalle haluaisin jonkin Jacobsenin tapeteista tai sitten ihan maalatun seinän. Sormet ja varpaat ristiin, että he suostuvat ehdotukseeni….toivon, että he siis luottavat tyylitajuuni. Omakustanteisesti tapetoin mielelläni, kunhan pääsen eroon siitä tapettihirviöstä. 😀 Yksi vaihtoehto onkin sitten peittää tapetti vaikka raakavanerilevyin, mitkä poistan sitten joskus tästä pois muuttaessani.

Olohuoneessa on hivenen rosaan vivahtava harmaan sävy, väri on ihan ok…ennemmin häiritsee vastapäätä olevassa seinässä oleva kohokuvioinen tapetti. Mutta, vuokra-asunnon kompromisseja ainakin näin alkuun. Sitä kun omistusasunnosta muuttaneena on niin tottunut tekemään sisustusvalintoja täysin oman mielen mukaan. Jos voisin, repisin siis myös olkkarin tapetin alas ja korvaisin designtapetilla tai valkoisella maalilla.

Lattia on valkoista laminaattia ja keittiö valkoinen. Olen asuntoon kyllä todella tyytyväinen tapeteista huolimatta. Näkymät keskustaan ja Linnanpuistoon ovat häikäisevät. Parveke on ilta-aurinkoon päin, joten partsilla tulee varmasti vietettyä ilta jos toinenkin kirjaa lueskellen. Ihanaa!

Miten teillä, jotka asutte vuokralla…onko vuokranantajat olleet myöntyväisiä sisustusideoillenne?

Continue Reading
1 2 3 7